Lidija Kalinina-Ivanova

Kalinina pääsi Neuvostoliiton maajoukkueen mukaan vuonna 1955[2], ja hän osallistui seuraavana vuonna Melbournen olympialaisiin[1]. Hänen paras henkilökohtainen sijoitus kisoista oli jaettu yhdestoista tila permannolta, mutta hän voitti kultaa joukkuekilpailusta ja pronssia yhteisvoimistelusta.[1] Kalinina menestyi vuoden 1958 Neuvostoliiton-mestaruuskilpailuissa ja oli niitä seuranneissa MM-kisoissa hypyn hopeamitalisti, jonka lisäksi hän sai jälleen joukkuekilpailusta kultaa.[2] Vuonna 1959 Kalinina meni naimisiin vuoden 1956 olympiakisojen paluumatkalla tapaamansa jalkapalloilija Valentin Ivanovin kanssa.[2]

Kalinina-Ivanova oli Rooman olympialaisissa 1960 seitsemäs moniottelussa, permannolla ja eritasonojapuilla, ja hän oli mukana maansa kultaa voittaneessa joukkueessa.[1] Hän sai miehensä kanssa seuraavana vuonna lapsen, mutta päätti olla lopettamatta urheilu-uraansa. Kalinina-Ivanova sai joukkuekilpailun MM-kultaa jo seuraavana vuonna Prahassa pidetyissä kisoissa, seitsemän kuukautta synnytyksen jälkeen. Hänelle tuli vuonna 1964 harjoitusleirillä vakava polvivamma, jonka seurauksena hän joutui lopettamaan voimistelun. Samana vuonna hän myös sai tyttären.[2]

Kalinina-Ivanova on tehnyt työtä voimistelun parissa myös urheilu-uransa jälkeen. Hän toimi valmentajana ja kykyjenetsijänä nuorille sekä kouluttautui tuomariksi. Kalinina-Ivanova oli tuomarina muun muassa kuusissa olympialaisissa vuosina 1972–1992 ja useissa muissa arvokisoissa. Hän sai erilaisia Neuvostoliiton kunniamainintoja, kuten kunnioitetun urheilumestarin arvonimen vuonna 1960.[2]