Liane de Pougy

Vanhemmat laittoivat Anne-Marie Chaissaignen kasvatettavaksi nunnaluostariin. Kun Chaissaigne täytti 17 vuotta, hän huomasi olevansa raskaana. Tuolloin hän solmi avioliiton lapsensa isän, meriupseeri Armand Pourpen kanssa. Pariskunnan pojasta, Marc Pourpesta, tuli kuuluisa lentäjä. Avioliitosta tuli onneton. [4]

Muistelmissaan de Pougy kirjoitti, että aviomies pahoinpiteli häntä ja että hänellä on elinikäisiä arpia kehossaan pahoinpitelyn johdosta. Toisten lähteiden mukaan aviomiehen ollessa komennuksella Chassaigne olisi aloittanut suhteen markkisi Charles-Marie de Mac-Mahonin kanssa. Aviomies oli yllättänyt heidät kesken lemmekkään kohtauksen ja ampunut vaimoaan. [5]

Välikohtauksen jälkeen Chassaigne myi pianon ja matkusti Pariisiin. Poika jäi kasvatettavaksi isovanhempiensa luo. Samalla hän päätti ottaa virallisen avioeron. Savuttuaan Pariisiin hän alkoi tanssia kabareessa ja muutti nimensä Liane de Pougyksi. Kaunis ja hienostunut de Pougy tuli nopeasti suosituksi tanssijattareksi. Pääsy yleisön suosikiksi ei ollut mikään itsestäänselvyys. Hänellä oli lukuisia kilpailijattaria, joista merkittävin oli Folies Bergèren tanssijatar Carolina Otéro. [6] [5] [2]

Suosittuna tansiijattarena de Puogy pääsi osallistumaan yläluokan seurapiiritapahtumiin. Niissä hän tapasi Valtesse de la Bignen, joka oli Pariisin kuuluisin kurtisaani. Hän opasti de Pougyn ammattinsa saloihin. Vuonna 1899 de Pougy tapasi Natalie Clifford Barneyn, varakkaan yhdysvaltalaisen perittäjären ja kirjailijan. Naiset rakastuivat toisiinsa heti. Suhde kesti vuoden, sillä Barney ei halunnut sitoutua. Suhteen päätyttyä naiset olivat läheiset ystävät läpi elämänsä. De Pougy kirjoitti suhteeseen pohjautuneen romaanin, Idylle Sapphique, joka oli myyntimenestys. Naisten välinen kirjeenvaihto on myöhemmin julkaistu kirjana. [5] [2]

Vuonna 1910 de Pougy tapasi romanialaisen prinssin, Georges Ghikan. Pariskunta rakastui ja solmi pika-avioliiton. De Puogy oli miestään huomattavasti varakkaampi, sillä vaikka miehen suku oli aatelinen, se oli puilla paljailla. Avioliittoa seurasi aatelisarvo, de Pougy rauhoittui ja asettui aloilleen. Kuudentoista onnellisen vuoden jälkeen liitto ajautui kriisiin. Tuolloin mies lähti erään nuoren naisen matkaan joka oli ollut myös de Puogyn rakastajatar. De Pougy uhkaili miestä erolla, ja tämä tuli takaisin, mutta suhde ei palautunut ennalleen. [5]

Vuonna 1919 de Pougy ryhtyi kirjoittamaan päiväkirjoja. Ne ovat täynnä draamaa ja skandaaleja, niissä ystäviä, rakastajia ja vihollisia, jotka ovat usein samoja henkilöitä ja huumekauppiaita. Päiväkirjojen alkupuolen hedonistis-matearialistinen sävy muuttuu loopupuolella uskonnolliseksi. Vuonna 1928 hän ryhtyy tukemaan nunnakuntaa joka auttoi sairaita lapsia. Suhteidensa avulla hän saa kerättyä sen toimintaan paljon varoja varakkailta pariisilaisilta. Yksi lahjoittajista oli Coco Chanel.[5] [7]

Toisen maailmansodan aikana de Puogy ja Ghika muuttivat Sveitsiin. Siellä hän tapasi dominikaaniveli Rzewuskin, josta tuli hänen uskottunsa. Rzewuski kirjoitti myös de Pougyn muistelmien esipuheen. Kun Ghika kuoli vuonna 1945, de Puougy ryhtyi nunnaksi ja hän käytti nimeä sisar Anne-Marie-Madeleine de la Pénitence. Vähän ennen poismenoaan hän muutti luostarista Lausanneen. [2] [5]

• L'Insaisissable , vuodelta 1898.
• Myrrhille, ou la Mauvaise part, vuodelta 1899.
• L'enlizement, yksinäytöksinen näytelmä, vuodelta 1900.
• Idylle Saphique, kertoo suhteesta Natalia Clifford Barneyn kanssa, vuodelta 1901.
• Ecce homo! D'ici et de là, vuodelta 1903.
• Les Sensations de Mlle de la Bringue, vuodelta 1904.
• Yvée Lester ,vuodelta 1906.
• Yvée Jourdan ,vuodelta 1908.
• Mes cahiers bleus , muistelmat, vuodelta 1919.

• http://www.jazzbabies.com/home/liane.htm