Liaani

Liaani on puuvartinen köynnöskasvi.[1][2] Liaanit eivät muodosta taksonomisesti yhtenäistä ryhmää, vaan luokittelu perustuu yksinomaan niiden kasvumuotoon.

Punakoiso (Solanum dulcamara) on boreaalisilla alueilla kasvava liaani.

Liaani on kasvutapana erityisen otollinen rehevän ja korkean kasvillisuuden seassa. Liaani keskittää kasvuvoimansa versojen pituuskasvuun, jolloin se pystyy hyvin nopeasti kurottamaan lehtensä valoon tiuhan aluskasvillisuuden seasta. Kasvaessaan liaani ottaa tukea puista ja muista suurista kasveista, jolloin hitaasti tapahtuva, versoja tukevoittavan puuaineksen muodostuminen ei ole esteenä kasvuvauhdille.

Liaaneja kasvaa lähes kaikkialla maailmassa. Erityisen yleisiä ne ovat sademetsissä, jossa ne muodostavat laajalle ulottuvia kasvustoja puiden runkojen ympärille ja oksistoon. Liaanit mahdollistavat siten myös viidakon eläinten liikkumisen puusta toiseen ilman, että niiden tarvitsee laskeutua välillä maahan.

Liaanien määrä on kasvanut trooppisissa metsissä merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Liaanit haittaavat puiden kasvua ja kilpailevat vedestä, ravinteista ja auringonvalosta. Liaanit myös lisäävät puiden kuolleisuutta ja estävät puiden siemeniä itämästä.[3]

Liaaneiksi kasvavia kasveja

Boreaalisella vyöhykkeellä tavattavia liaaneja ovat muun muassa piippuköynnökset (Aristolochia), palsamiköynnökset (Schisandra), kilpikierrot (Menispermum), kärhöt (Clematis), laikkuköynnökset (Actinidia), kelasköynnökset (Celastrus), siipiköynnökset (Tripterygium), villiviinit (Parthenocissus), viiniköynnökset (Vitis), koisot (Solanum) ja köynnöstävät kuusamat (Lonicera). Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vain harvoja liaaneja: alkuperäisiä lajeja ovat siperiankärhö (Clematis sibirica) ja punakoiso (Solanum dulcamara).[4] Luontoon karanneita viljeltyjä liaanikasveja ovat esimerkiksi ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) ja säleikkövilliviini (Parthenocissus inserta).[5]

Lähteet

Pieni Tietosanakirja runeberg.org. 1925-1928.
Biologian sanakirja, 2001, s. 396.
Liaanien kasvuräjähdys uhkaa sademetsiä Helsingin Sanomat. 29.3.2011. Viitattu 29.3.2011.
Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liaani Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Pieni Tietosanakirja runeberg.org. 1925-1928.

[2] Biologian sanakirja, 2001, s. 396.

[3] Liaanien kasvuräjähdys uhkaa sademetsiä Helsingin Sanomat. 29.3.2011. Viitattu 29.3.2011.

[4] Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

[5] Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.