Ley-linja

Ley-linjoiksi kutsutaan väitettyjä kilometrien mittaisia suoria linjoja lähinnä Keski- ja Länsi-Euroopan maastossa erilaisten muinaisjäännösten välillä. Linjoihin liitetyistä muinaisjäännöksistä suuri osa on megaliittikulttuurin aikaisia, mutta joukossa on myös paljon nuorempia kohteita, kuten keskiaikaisia kirkkoja ja maatiloja. Usein kirkot kuitenkin tehtiin tarkoituksella aikaisempien pakanallisten palvontapaikkojen päälle.

Käsityksen arvostelijoiden mukaan satunnaisten pisteiden välille on helppo vetää kuvitteellisia linjoja.

Englannin ley-linjat

Britanniassa linjoja kutsutaan nimellä ley. Ley-linjat "keksi" Alfred Watkins ratsastusretkellä. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjan The Old Straight Track. Hän liitti muun muassa Stonehengen 30 kilometrin mittaiseen ley-linjaan yhdessä muiden megaliittisten ja uudempien kohteiden kanssa.

Heilige linien

Saksassa ”pyhät linjat” (saksaksi heilige linien) "löydettiin" 1920-luvulla, samoihin aikoihin kuin Britannian ley-linjat. Muun muassa Externin kivet on liitetty pyhiin linjoihin.

Vähemmän tunnettuja linjoja

Muuallakin megaliittisten kohteiden välillä väitetään olevan ley-linjoja, esimerkiksi Tanskassa. Myös Suomessa on tehty amatööritutkimuksia, joiden mukaan Länsi-Suomen kirkot muodostaisivat ley-linjoja.[1] Jyväskylän yliopiston tietotekniikan tutkija Jorma Kyppö on esittänyt, että Laukaassa sijaitsevat neljä kivikautista kalliomaalausta muodostaisivat yli 20 km:n pituisen itä-länsisuuntaisen linjan.[2], Ley-linjoihin hän suhtautuu kuitenkin skeptisesti [3]. Ideaa vastaan on esitetty, että maalauksia on muitakin.[4]

Mielikuvituksellisia näkemyksiä

Linjoista on kehitelty paljon näennäistieteellisiä oppeja. Joidenkin mukaan linjat ovat yliluonnollisten voimien kanavia, jotka muinaisihminen merkitsi rakennelmin. Jotkut väittävät ley-linjoja voitavan havaita taikavarvulla tai heilurilla. Linjojen väitetään risteilevän kaikkialla maapallon pinnalla, ja on jopa väitetty, että ne olisivat Atlantiksen asukkaiden aikaansaannosta. Tällaiset käsitykset ley-linjoista muistuttavat käsityksiä vesisuonista ja eräitä New Age-liikkeen tunnetuksi tuomia käsityksiä energiavirroista, jotka pohjautuvat vanhaan kiinalaiseen ympäristöoppiin fengshuihin.

Katso myös

Lähteet
  1. Nieminen, Jukka: Muinaissuomalaisten Kadonnut Kuningaskunta. Salakirjat, 2010. ISBN 978-952-5774-15-3.
  2. Jorma Kyppö. Laukaan kivikautinen arvoitus (Arkistoitu – Internet Archive). Keskisuomalainen 15.1.2013
  3. Mysteerien maa. Laukaan Joulu, 2012.
  4. Erkki Fredrikson. Laukaan kivikauden villissä todisteluketjussa ongelmia (Arkistoitu – Internet Archive). Keskisuomalainen 23.1.2013

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.