Lex Karpela

Lainmuutoksen tarkoitus oli päivittää tekijänoikeuslainsäädäntöä digitaaliseen ympäristöön ja verkkoympäristöön liittyvien erityispiirteiden osalta, ja saattaa kansallisesti voimaan tekijänoikeusdirektiivin edellyttämät muutokset. Lisäksi uudistukseen sisältyy direktiivistä johtumattomia kansallisia lainsäädäntöratkaisuja.^lähde?

Lainmuutoksen pääpiirteet ovat:

• Luvattomasta tiedostojen jakelusta voidaan rangaista tekijänoikeusrikoksena, vaikka jakelu ei tapahtuisikaan ansiotarkoituksessa.
• Laittoman aineiston lataaminen internetistä tulee kielletyksi. Yksityiseen käyttöön kopioinnista ei rangaista, mutta se voi johtaa korvauksiin jos kopioija tietää tai hänen olisi pitänyt tietää materiaalin olevan laitonta.
• Laittomasti valmistettujen teosten ja aineiston maahantuonti on kielletty.
• Kopiosuojauksen purkaminen teoksen kopiointia varten tulee kielletyksi. Kopiosuojauksen purkaminen teoksen katselemista tai kuuntelemista varten on edelleen sallittua.
• Euroopan talousalueen ulkopuolelta lain voimaantulon jälkeen hankittuja teoksia voi levittää edelleen vain jos ensimmäinen myynti ETA:n sisällä on tapahtunut tekijän suostumuksella. Yksityiskäyttöön hankitun teoskappaleen saa levittää edelleen kuten ennenkin.
• Arkistot, kirjastot ja museot voivat valmistaa teoksista kopioita sisäisiä käyttötarpeitaan varten millä tahansa tekniikalla. Aineiston näyttäminen tietokonepäätteeltä laitoksen tiloissa on sallittua.
• Teoksesta voi valmistaa kappaleita vammaisia varten erikoistekniikoita käyttäen lupaa kysymättä.
• Julkaistua teosta saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä ilman korvausta.

[5]

Lakiesityksen mentyä ensimmäisen käsittelyn jälkeen suureen valiokuntaan, joka käsittelee kaikki ensimmäisessä käsittelyssä asiantuntijavaliokunnan (sivistysvaliokunta) muuttuneet lakiesitykset, kulttuuriministeri epäili, että kansanedustajien saama runsas sähköpostipalaute olisi järjestetty kampanja eikä spontaani kansalaisreaktio. Lakiin kriittisesti suhtautunut kansanedustaja Jyrki Kasvi kiisti masinoinnin ja piti reaktiota tavanomaisena kansalaisyhteiskuntaan kuuluvana ilmiönä, jossa oli uutta uusien vuorovaikutteisten medioiden, esimerkiksi blogien laajamittainen hyödyntäminen.^lähde?

Masinointisyytöksiä poikinut sähköpostikampanja sai alkunsa toimittaja Janos Honkosen MBnet-sivuston Net.nyt-blogissa julkaisemasta "Kansalaisaktivismia tekijänoikeusmunausta vastaan" -kirjoituksesta,[10] jossa kerrottiin lakiehdotuksen ongelmakohdista sekä kehotettiin lukijoita lähestymään mediaa, kansanedustajia ja kuluttajajärjestöjä. Ajatus sähköpostikampanjasta levisi nopeasti muille keskustelualueille, nettisivuille[11] ja blogeihin. Kulttuuriministeri Karpelan lisäksi myös monet uutta tekijänoikeuslakia puoltavat organisaatiot leimasivat sähköpostikampanjan keskusjohtoiseksi jonkin tietyn tahon masinoimaksi kampanjaksi, joka ei näin ollen ole aitoa ja spontaania kansalaispalautetta[12][13] ja esimerkiksi Lyhty Ry:n sivuilla julkaistussa "Mikrobitin nettisivuilla ohjeet meilikampanjalle" -kirjoituksessa kerrottiin, kuinka Net.nytissä annettiin sähköpostikampanjalle "aloitus- ja lopetuskomennot"^{lähde tarkemmin?}.

Lakia vastaan järjestettiin myös mielenosoitus tiistaina 4.10.2005 kello 13 eduskuntatalon edessä[14]. Mielenosoituksen pääjärjestäjänä oli helsinkiläinen Mikko Särelä, ja se järjestettiin viiden päivän varoitusajalla[15].

Lakiedistyksen heikkouksien vuoksi hallitusrintamaa edustavat kansanedustajat suuressa valiokunnassa esittivät ponnen, jonka mukaan eduskunta velvoittaa hallituksen antamaan esityksen lain korjaamiseksi, mikäli ongelmia ilmaantuu. 4. lokakuuta 2005 käydyssä keskustelussa Jaakko Laakso piti pontta voimattomana, koska hallituksen ei tarvitse sitovasti noudattaa ponsilausumia. Suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen puolestaan puolusti ponsimenettelyä sanoen sen sisältävän hallitusta sitovan ohjeen.^lähde?

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén ja varapuheenjohtajat Kiljunen sekä Antti Kaikkonen laativat ponsiesityksen, jossa hallitukselta edellytettiin laajapohjaisen tekijänoikeuslain kokonaisuudistusta, jonka valmistelussa olisivat mukana myös kuluttajien intressejä edustavat tahot.^lähde?

Vasemmistoliiton Kari Uotila esitti ponnen, jonka mukaan hallituksen on pikaisesti tuotava eduskunnalle lakiehdotus, joka vahvistaa kuluttajien asemaa ja poistaa lakiesityksen ongelmia. Uotilan ponsi voitti äänestyksessä Vilénin ponnen 84–56, mutta lopulta se hylättiin äänin 89–64. Viimeiseksi äänestettiin Toimi Kankaanniemen ponnesta, joka koski jumalanpalveluksissa esitettävästä musiikista maksettavia korvauksia. Kankaanniemen ponsi hävisi 96–59.

Ennen ponsia Jyrki Kasvin esitys koko lain hylkäämisestä oli hävinnyt äänin 121–34 (poissa 44). Eduskuntaryhmät äänestivät seuraavasti[16]:

Yksimielisesti lakiesitystä vastustivat perussuomalaisten kolmen kansanedustajan ja kristillisdemokraattien kuuden kansanedustajan täysilukuisina paikalla olleet eduskuntaryhmät. Ainoina hallituspuolueisiin kuuluvina kansanedustajina lakiesitystä vastustivat läsnä olevina SDP:n Marjaana Koskinen Varsinais-Suomen ja Esa Lahtela Pohjois-Karjalan vaalipiireistä.^lähde?

Eduskunnan toisen käsittelyn aiheuttamat reaktiot vaihtelivat. Suurimpien levy-yhtiöiden edustajat ilmaisivat tyytyväisyyttään. Sony BMG:n toimitusjohtajan Kimmo Valtasen mukaan laki on oikeudenmukainen sekä levyteollisuudelle että kuluttajille. EMI:n Suomen toimitusjohtaja Veikko Koivumäen mukaan lain pahin vika on se, että se tulee voimaan vasta nyt. Lakia arvostelleet henkilöt taas perustivat Masinointi.org-ryhmän[17], jonka tarkoitus on saada aikaan uusi lainmuutos. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla verkossa kerättiin rahaa 8 000 euroa Helsingin Sanomien lehti-ilmoitukseen[18], jossa oli kerrottu lakiuudistusta kannattaneiden ja vastustaneiden kansanedustajien nimet[19]. Helsingin Sanomat kieltäytyi julkaisemasta ilmoitusta vedoten aluksi siihen, että ilmoitus oli hyvän maun vastainen, ja myöhemmin siihen, että ilmoitus sisältää väitteen, joka "ei faktisesti pidä paikkaansa".[20][21] Ilmoitus julkaistiin Metro-lehdessä 9.3.2007.

Laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2006. Kuitenkin hallinnollisia järjestelyjä ja päätöksiä vaativien sopimuslisenssi- ja hyvitysmaksusäännösten muutokset tulivat voimaan 1. tammikuuta 2007.^lähde?

Vuoden 2006 alussa alkoi Mikko Rauhalan johtama ”Organisoitu keskustelu” -kampanja, jonka tarkoituksena oli selvittää lain tulkintaa sananvapautta rajoittavilta osilta. Varta vasten organisoiduilla web-foorumilla, IRC-kanavalla ja postituslistalla käytiin keskustelua kopiosuojausten kiertomenetelmistä viikon ajan. Osa keskustelijoista otti osaa keskusteluun nimellisesti ansiotarkoituksessa, eli Rauhalan maksamaa viiden sentin palkkiota vastaan. 39 henkilöä allekirjoitti joukkotunnustuksen osallistumisestaan keskusteluun, ja kahdeksan atk-alan ammattilaista toimitti tunnustuksen poliisilaitokselle 7. tammikuuta 2006.^lähde?

Ensimmäistä, Jyväskylässä asuvaa kampanjaan osallistunutta kuulusteltiin 23. tammikuuta 2006.[22] Mikko Rauhalaa kuulusteltiin 22. toukokuuta.[23][24] Mikko Rauhalalle ja Einar Karttuselle luettiin syyte 13. helmikuuta 2007.[25] Helsingin käräjäoikeus vapautti 25. toukokuuta 2007 tekijänoikeusloukkausrikkomuksesta syytteessä olleet Mikko Rauhalan ja Einar Karttusen perusteluinaan, että DVD-elokuvalevyjen Content Scrambling System (CSS) on suojaustekniikkana "tehoton" eikä sitä voi rikosmielessä murtaa.[26][27].

Tämän jälkeen Helsingin hovioikeus on päättänyt Rauhala ja Karttunen -oikeusjutussa suojauksen olevan tehokas tekninen toimenpide. Joulukuussa 2008 korkein oikeus ilmoitti, ettei se anna hovioikeuden päätöksestä valituslupaa, joten tuomio jäi voimaan.[28][29] Myös Helsingin käräjäoikeus on katsonut CSS-suojauksen muuttuneen hovioikeuden päätöksen mukaisesti tehokkaaksi ja tuomitsi 22.10.2008 nettiaktivisti Marko Sihvolle organisoidusta keskustelusta 30 päiväsakkoa[30]. Helsingin Hovioikeus otti myös Marko Sihvon tuomion käsiteltäväkseen ja 9. kesäkuuta 2010 annetussa päätöksessä hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen.[31]. Oikeusprosessissa avoinna olevia asioita on vielä Rauhalan ja Karttusen tuomiosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta pyydetty lausunto.[32]