Levy-yhtiö

Levy-yhtiö on äänitallenteiden tuotantoon, valmistamiseen, jakeluun ja markkinointiin erikoistunut yritys, joka voi tämän ohessa toimia musiikkikustantajana. Levy-yhtiöllä on yleensä yksi tai useampia levymerkkejä, joilla sen omaa tai muiden tuotantoa julkaistaan. 2000-luvulle tultaessa yleistyneet ns. 360 asteen levy-yhtiöt harjoittavat usein näiden perustoimintojen lisäksi myös keikkamyyntiä ja merchandise-kauppaa.[1]

Levy-yhtiöitä edustavat järjestöt

Suomessa levy-yhtiöt ovat järjestäytyneet muun muassa 18 jäsenen Musiikkituottajat – IFPI Finlandiin ja 32 jäsenen Suomen riippumattomien levy- ja tuotantoyhtiöiden yhdistykseen IndieCo ry. Kansainvälisemmin levy-yhtiöitä edustaa muun muassa International Federation of the Phonographic Industry-IFPI ja IMPALA. Suomessa levy-yhtiöiden kulta- ja platinalevyt myöntää IFPI Finland.

Suomessa levy-yhtiöiden äänitteiden käytöstä saamista korvauksista vastaa Gramex ry, jonka ovat muodostaneet vuonna 1967 jäsenet Muusikkojen Liitto ry, Musiikkituottajat ry – IFPI Finland ja Solo ry. Muutoin esittävät taiteilijat ja äänitteiden tuottajat ovat asiakassuhteessa Gramexiin.[2] Omalla tahollaan antamistaan teosten käyttöluvista korvaukset kerää Kopiosto, jolla on jäsenjärjestöjensä kautta valtakirja suomalaisilta oikeudenomistajilta. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus valvoo jäsentensä[3] tekijänoikeuksia ja järjestää tekijänoikeuksiin liittyvää tiedotusta ja koulutusta.[4]

Musiikkialan ja levy-yhtiöiden kansainvälistymisessä auttaa vuonna 2011 muotoutunut jäsentensä[5] Music Finland ry, joka edistää suomalaisen musiikin toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä.

Musiikkialan ja levy-yhtiöiden äänitetuotantoa ja kotimaista monimuotoista musiikkia tukee taloudellisesti Musiikin Edistämissäätiö, MES.[6]

Suomessa levy-yhtiöt jakavat Musiikkituottajat järjestön kautta:

  • Emma-palkinnot vuoden menestyneimmille taiteilijoille ja alan ammattilaisille
  • Muuvi-palkinnot vuoden parhaille musiikkivideoille

Kansainväliset suurlevy-yhtiöt

Suurin osa levy-yhtiöistä on kolmen monikansallisen yrityksen (ns. Big Three) omistuksessa, joilla on hallussaan noin 60 prosenttia markkinoista. Nämä kolme ovat:

[7]

1988–1999 (Big Six)
  1. Warner Music Group
  2. EMI
  3. Sony (oli CBS Records tammikuuhun 1991 asti, jonka jälkeen Sony Music)
  4. BMG
  5. Universal Music Group
  6. PolyGram
1999–2004 (Big Five)
  1. Warner Music Group
  2. EMI
  3. Sony
  4. BMG
  5. Universal Music Group (PolyGram liittyi UMG:iin)
2004–2012 (Big Four)
  1. Universal Music Group
  2. Sony BMG (Sony ja BMG yhdessä. Toimii Sony Music Entertainmentinä 2008 liitoksen jälkeen)
  3. Warner Music Group
  4. EMI
2012 lähtien (Big Three)
  1. Universal Music Group (suurin osa EMIstä mukana)
  2. Sony Music Entertainment (EMI Music Publishing liittyi Sony/ATV Music Publishingiin)
  3. Warner Music Group (EMI Parlophone ja EMI/Virgin Classics liitettiin WMG:iin 1. heinäkuuta 2013)[8]

Katso myös

Lähteet
  1. Koivumäki, Andrej: Musiikkialbumin projektihallinta suomessa, s. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011101313760. Lahden ammattikorkeakoulu, 2011.
  2. Muusikkojen liitto (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. TTVK:N Jäsenet Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry. Viitattu 27.2.2016.
  4. Toiminta Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry. Viitattu 27.2.2016.
  5. Info Music Finland ry. Viitattu 27.2.2016.
  6. Tukimuodot Musiikin Edistämissäätiö. Viitattu 27.2.2016.
  7. Paul Resnikoff: Two-Thirds of All Music Sold Comes from Just 3 Companies Digital Music News. 3.8.2016. Viitattu 7.9.2016.
  8. Joshua R. Wueller, Mergers of Majors: Applying the Failing Firm Doctrine in the Recorded Music Industry, 7 Brook. J. Corp. Fin. & Com. L. 589, 601–04 (2013).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.