Levykeasema

Levykeasema on magneettisuutta hyväkseen käyttävä massamuistilaite. Levykeasemat olivat 1970–1990-luvuilla yleisesti käytössä tietokoneissa.

Muun muassa Commodore 64 -tietokoneessa käytetty ulkoinen Commodore 1541.

PC-koneen 3,5 tuuman laajennuspaikkaan sopiva 3,5 tuuman levykeasema.

Levykeasema lukee ja kirjoittaa levykkeitä ja siten mahdollistaa tiedon siirtämisen pysyvässä muodossa paikasta toiseen ja eri koneiden välillä sekä tiedon säilyttämisen senkin jälkeen kun kone sammutetaan. Tieto tallennetaan levyn pyöriessä levykkeen urille (engl. track) siirtämällä luku-/kirjoituspäätä eri etäisyydelle levykkeen keskustasta. Urien sisältö koostuu sektoreista (engl. sector). Levykkeiden yleisimmät koot ovat 8″ (noin 203 mm), 5,25″ (noin 133 mm) ja 3,5″ (noin 89 mm) aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.[1] Koska 5,25″ levykkeitä on kutsuttu lerpuiksi ja 3,5″ levykkeitä korpuiksi, käytössä ovat olleet myös nimitykset lerppuasema ja korppuasema.

Kotitietokoneissa käytettiin usein omaan koteloonsa asennettuja ulkoisia levykeasemia, jotka muun muassa Commodore 64:ssa kytkettiin koneeseen sarjakaapelilla. Uudemmissa 16/32-bittisissä koneissa kuten Amiga ja muissa saman sukupolven koneissa 3,5″ levykeasema oli vakiovaruste ja usein sijoitettu laitteen sivuun. Samaa järjestelyä käytettiin useissa kannettavissa tietokoneissa. Tornimallisissa PC-koneissa levykeasema asennetaan vapaaseen 3,5 tai 5,25 tuuman laajennuspaikkaan koneen kotelon etuosaan. Jollei laajennuspaikkaa voida käyttää, voidaan käyttää ulkoista levykeasemaa.

Optiset asemat, jotka lukevat ja mahdollisesti myös kirjoittavat CD-, DVD- tai Blu-ray-levyjä, sekä USB-muistit ja muistikortit ovat käytännössä syrjäyttäneet levykeasemat. Myös optiset levyasemat asennetaan levykeasemista periytyviin 5,25 tuuman laajennuspaikkoihin.