Lev Vygotski

Lev Semjonovitš Vygotski (ven. Лев Семёнович Выготский, 17. marraskuuta (J: 5. marraskuuta) 1896 Orša – 11. kesäkuuta 1934 Moskova) oli valkovenäläinen psykologi, kulttuurihistoriallisen teorian perustaja yhdessä Aleksandr Lurijan ja Aleksei Leontjevin kanssa.

Lev Vygotski
Лев Семёнович Выготский
Henkilötiedot
Koko nimi Лев Семёнович Выготский
Syntynyt17. marraskuuta 1896
Orša, Mogiljovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Valko-Venäjä)
Kuollut11. kesäkuuta 1934 (37 vuotta)
Moskova
Koulutus ja ura
Tutkinnot Moskovan yliopisto ja Šanjavskin kansanyliopisto
Instituutti Gomelin opettajakorkeakoulu
Oppilaat
Tutkimusalue

Elämä

Vygotski syntyi Oršassa, lähellä Minskiä Valko-Venäjällä (tuohon aikaan osa Venäjän keisarikunnan Mogiljovin kuvernementtia) samana vuonna kuin Jean Piaget. Vygotskyn ollessa noin vuoden ikäinen perhe muutti Gomeliin, jossa hän vietti lapsuuden ja nuoruuden. Vygotskin isä oli valmistunut Harkovan kaupallisesta instituutista ja työskenteli osastopäällikkönä Gomelin yhdistyneessä pankissa. Äiti oli koulutukseltaan opettaja, mutta hän vietti suurimman osan elämästään kasvattaen kahdeksaa lastaan. Yhdessä pariskunta teki Vygotskyn perheestä yhden kaupungin sivistyneimmistä.lähde?

Juutalaisen taustansa vuoksi Vygotskilla oli rajoitetut mahdollisuudet kouluttautua ja työskennellä eri ammateissa. Julkiseen koululaitokseen hakeutumisen sijaan hän opiskeli useita vuosia yksityisen opettajan ohjauksessa, minkä jälkeen hän valmistui juutalaisesta lukiosta 1913 kultamitalilla palkittuna. Juutalaisuuden vuoksi monille paikkakunnille ja niiden yliopistoihin oli rajoitetut kiintiöt juutalaisille opiskelijoille. Vygotskin vanhemmat toivoivat hänen lähtevän opiskelemaan lääketiedettä, koska se toisi kohtuullisen ja turvatun elannon juutalaiselle. Vygotski itse oli kiinnostunut historiasta, filologiasta ja oikeustieteistä. Historian ja filologian opinnot oli suunnattu pääasiassa toisen asteen opettajiksi aikoville, ja juutalaisena hän ei voinut työskennellä tsaarin Venäjällä opettajan eikä oikeusvirkamiehen tehtävissä (lukuun ottamatta lakimiehen tehtäviä). Vygotski päätyi opiskelemaan lääketiedettä Moskovan yliopistoon. Opintojen alettua kului tuskin kuukautta, kun hän vaihtoi pääaineensa oikeustieteiseen, todennäköisesti tavoitteenaan lakimiehen tehtävät.lähde?

Tämän rinnalla Vygotski hakeutui vuonna 1914 Moskovassa Šanjavskin kansanyliopistoon, joka oli epävirallinen oppilaitos. Se oli perustettu 1911 opetusministeriön karkottaessa suurimman osan oppilaista ja yli sata tiedekunnan henkilöstöstä anti-tsaristisen liikkeen tehoiskussa. Suurin osa Moskovan parhaista professoreista joutui tämän karkotuksen uhreiksi, jonka vuoksi Šanjavskin yliopisto näyttäytyi tähän aikaan paljon mielenkiintoisempana laitoksena kuin Moskovan yliopisto. Vygotskin pääaineet Šanjavskissa olivat historia ja filosofia.lähde?

Vuonna 1917 Vygotski valmistui Moskovan yliopistosta oikeustieteistä. Hän sai myös epävirallisen tutkinnon Šanjavskista, jossa hän ansioitui hyvin psykologian, filosofian ja kirjallisuuden opinnoissaan. Valmistuttuaan hän muutti takaisin Gomeliin opettamaan kirjallisuutta ja psykologiaa, ja asui siellä seuraavat seitsemän vuotta. Hän perusti myös psykologisen laboratorion Gomelin opettajakorkeakouluun, jossa hän piti lukuisia luentosarjoja, ja jotka lopulta tuottivat pohjatyön hänen 1926 ilmestyneelle Pedagoginen psykologia -teokselleen.lähde?

Vygotskin elämä päättyi jo 37-vuotiaana tuberkuloosin aiheuttamaan kuolemaan vuonna 1934. Lyhyen elämänsä aikana Vygotski hahmotteli kulttuurihistoriallisen psykologian teoreettiset peruslähtökohdat. Valtavan tuotantonsa vuoksi häntä onkin sanottu psykologian Mozartiksi.[1]

Tärkeimpiä Vygotskiin liitettyjä tieteellisiä saavutuksia

Kielen, symbolisten työvälineiden ja ajattelun välinen suhde

Vygotskin eräänä suurimpina saavutuksina pidetään ideaa siitä, että ajattelu ja lapsen kehitys (tai myös aikuisen oppiminen) on suhteessa lapsen (tai aikuisen) oppimiin symboleihin, käsitteisiin ja kieleen. Kielen, erilaisten käsitteiden ja symbolien oppimista voidaan pitää eräänlaisten "ajattelun työvälineiden" hankkimisena, välineiden joiden kautta pystymme jäsentämään ulkopuolista maailmaa.[2][3][4]

Kielellä Vygotskin ajattelussa tarkoitetaan kuitenkin puhuttua ja kirjoitettua kieltä laajemmin kaikkia kielenkaltaisia käsite- ja symbolijärjestelmiä joita yksilö voi käyttää ajattelunsa jäsentämisessä, ei siis vain esimerkiksi sanoja.lähde?

Sisäistymisen periaate

Vygotskin mukaan lapsen oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa toiminnassa tietyntyyppisten vaiheiden kautta. Yksilö ikään kuin sisäistää kollektiivisen (sosiaalisen) toiminnan - kulttuurin - ja sen käyttämät työvälineet ja merkit oman yksilöllisen toimintansa ja yksilöllisen tietoisuutensa ja toimintansa osaksi. Yksilö ikään kuin keksii uudelleen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kulttuurin vaikutuspiirissä ne toiminnan, ajattelun ja ulkoisen sekä sisäisen toiminnan tavat, jotka kyseinen kulttuuri on aikojen saatossa kehittänyt.lähde?

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria on sosiaalis-konstruktivistinen näkemys ympäristön vaikutuksesta ajattelun ja kielen kehitykseen. Vygotskin mukaan lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta esimerkiksi vanhemmiltaan. Lähikehityksen vyöhyke (ZPD) on tila, jossa ihminen voi ympäristön vaikutuksesta oppia jotain sellaista, mihin hän ei yksin kykenisi. Teoriaan kohdistettu kritiikki huomioi, että Vygotski korostaa syntyaikansa ja -paikkansa mukaan (1920-luvun Neuvostoliitto) voimakkaasti sosiaalisen ympäristön ja historiallisen ajan vaikutusta ihmisen kehitykseen biologisten tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.[5]

Teoksia
  • Vygotski, Lev Semjonovitš: Ajattelu ja kieli. (Myšlenie i reč, 1934.) Suomentaneet Klaus Helkama ja Anja Koski-Jännes. Prisma-tietokirjasto. Espoo: Weilin + Göös, 1982. ISBN 951-35-2280-6.
  • Vygotsky, L.S. (1971): The Psychology of Art. (Alkuteos 1925). Introduction by A.N. Leontiev, commentary by V.V. Ivanov. Cambridge, The M.I.T. Press
  • Vygotsky, L.S. (1987): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 1. Problems of General Psychology. Ed. by R.W. Rieber and A.S. Carton. Translated and with an Introduction by Norris Minick. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1993): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 2: The Fundamentals of Defectology. Translated and with an Introduction by Jane E. Knox and Carol B. Stevens. Editors R.W. Rieber & Aaron S. Carton. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1997): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 3: Problems of the Theory and History of Psychology. Translated and with an Introduction by R. van der Veer. Editors R.W. Rieber & J. Wollock. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1997): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 4: The History of the Development of Higher mental Functions. Trans. by M.J. Hall. Prologue by J. Glick. Editor Robert W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1998): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 5: Child Psychology. Trans. by M.J. Hall. Prologue by C. Ratner. Editor R. W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1999): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 6: Scientific Legacy. Translated by Marie J. Hall. Prologue by D. Robbins. Editor R. W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L. S. (1978): Mind in Society. The Development of Higher Psychological Processes. Edited by M. Cole, V. John-Steiner, S. Scribner & E. Souberman. Cambridge, Massachusetts, Harvard University Press.
  • Wygotski, Lew S. (1976): Psychologie der Kunst. Dresden, VEB Verlag der Kunst.
  • van der Veer, René & Valsiner, Jaan (Ed.) (1994): The Vygotsky Reader. Oxford, Blackwell.
  • Kozulin, Alex (1990): Vygotsky's Psychology. A Biography of Ideas. New York, Harvester Wheatsheaf

Lähteet
  1. Toulmin, Stephen 1978 The Mozart of Psychology. The New York Book Review, September 1978.
  2. Vygotski, L.S., Thought and Language. 1978, Cambridge: MIT Press.
  3. Vygotsky, L.S., Ajattelu ja kieli. 1982., Helsinki: Kansankulttuuri.
  4. 1. Vygotski, L.S. and A.N. Luria, Tool and symbol in the child development, in The Vygotsky reader, I.R. Van der Veer and J. Valsinerin, Editors. 1994, Blackwell: Oxford. p. 99–174.
  5. Vygotski, L.S., Mind in Society. The development of higher psychological processes. 1978, Cambridge, MA: Harvard University Press.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.