Lev Sedov

Sedov syntyi Pietarissa, mutta vietti lapsuutensa pääosin ulkomailla, sillä hänen vanhempansa elivät ennen vuoden 1917 helmikuun vallankumousta enimmäkseen maanpaossa. Nuoruutensa hän eli Neuvostoliitossa.[2] Hän opiskeli Moskovan teknillisessä valtionyliopistossa, mutta keskittyi 1920-luvun puolivälistä alkaen yksinomaan poliittiseen toimintaan.[3] Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin 1925 ja hänellä oli ensimmäisen vaimonsa Anjan kanssa yksi poika. Sedov seurasi vapaaehtoisesti isäänsä ensin sisäiseen karkotukseen Kazakstanin Alma-Ataan tammikuussa 1928 ja sitten maastakarkotukseen Turkkiin helmikuussa 1929. Hän hoiti isänsä salaisia viestiyhteyksiä tämän oppositiotovereihin. Ensimmäisen vaimonsa ja poikansa Sedov jätti Neuvostoliittoon.[4]

Trotskin asuessa maanpaossa Lev Sedovista tuli hänen sihteerinsä ja avustajansa. Hän toimi Trotskin heinäkuussa 1929 perustaman lehden Bjulleten oppozitsiin toimittajana ja kirjoitti useita isänsä näkemyksiä puolustaneita kirjoja. Sedov oli aktiivisesti mukana myös kansainvälisen trotskilaisten liikkeen kokoamiseksi luodun neljännen internationaalin perustamisessa.[3] Hän meni naimisiin ranskalaisen trotskilaisen kommunistin Raymond Molinierin vaimon Jeannen kanssa, ja molemmat hylkäsivät samalla aiemmat puolisonsa. Sedov asui 1931–1933 Berliinissä ja vuodesta 1933 Pariisissa.[5] Vuosien 1936–1938 Moskovan näytösoikeudenkäynneissä Sedovin väitettiin yhdessä isänsä kanssa johtaneen Neuvostoliittoon kohdistettua sabotaasi- ja terrorikampanjaa. Yhdysvalloissa kokoontunut epävirallinen vastatuomioistuin Deweyn komissio totesi heidät syyttömiksi.[6] Lev Sedovin nuorempi veli Sergei Sedov oli jäänyt asumaan Neuvostoliittoon, jossa hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa 1935 ja teloitettiin lokakuussa 1937.[7]

Sedov kuoli helmikuussa 1938 pariisilaisessa kunnallisessa sairaalassa umpisuolileikkausta seuranneisiin komplikaatioihin. Leikkaus oli suoritettu aiemmin venäläisten valkoisten emigranttien ylläpitämässä yksityissairaalassa, johon hän oli mennyt hoidattamaan umpisuolentulehdustaan. Kyseistä sairaalaa oli suositellut Sedovin ystävä Mark Zborowski, joka myöhemmin paljastui Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD:n agentiksi. Tämän vuoksi Sedovin kuolemaa on epäilty NKVD:n järjestämäksi murhaksi ja myös Trotski itse uskoi tähän. Zborowskin tiedetään tiedottaneen NKVD:lle Sedovin kirjautumisesta sairaalaan.[8][2] NKVD:n apulaisjohtaja Pavel Sudoplatov myönsi myöhemmin muistelmissaan avoimesti olleensa vastuussa Trotskin salamurhan järjestämisestä vuonna 1940, mutta kiisti NKVD:n olleen osallisena Sedovin kuolemaan.[8]

• Christer Pursiainen: Trotski. Gummerus, Helsinki 2011.