Lettovilla
Lettovilla (Eriophorum latifolium) on monivuotinen suolla kasvava sarakasvilaji. Suomessa se kasvaa lähinnä kalliopohjailla lettosoilla ja runsaimmin sitä on Kuusamossa.[2]
| Lettovilla | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Suovillat Eriophorum |
| Laji: | latifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eriophorum latifolium |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Lettovilla on löyhästi mätästävä tuulipölytteinen ruohokasvi. Se kasvaa 60–80 senttimetriä korkeaksi. Se muistuttaa muista suovilloista luhtavillaa tai hoikkavillaa, joilla on myös useita tähkiä samassa varressa. Näistä lajeista lettovillalla niitä on keskimäärin runsain lukumäärä.[2]
Lettovillan juurakko on rönsytön. Varsi on noin 2 millimetriä paksu, pysty, jäykkä, täyteinen ja alaosastaan tylpästi kolmisärmäinen. Tyvitupet ovat ruskehtavat, ilman punaista väriä. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 3,5–5 mm leveät, litteät ja kellanvihreät. Ylin kasvulehti on varren puoliväliä ylempänä, kukinnon tyvellä 2–3 tukilehteä.[3][4]
Kukinto on varren latvassa, yleensä 5–8-tähkäinen, tähkäperät enintään 6 cm pitkät ja karheat. Kukat ovat kaksineuvoisia, tähkäsuomujen hangoissa. Tähkäsuomut ovat 4–5 mm pitkiä, mustahkoja tai ruskehtavia, kapealti kalvolaitaisia, yksisuonisia. Kukassa on yli kymmenen karvoiksi pitenevää kehäsukasta, sukaset ovat lopulta noin 2,5 cm pitkät, kärjestä nystyiset ja valkoiset. Tupsu pysyy pitkään siistinä. Hedelmä on pähkylä, joka on litteä ja kolmisärmäinen. Lettovilla kukkii kesä-heinäkuussa.[3][4]
Levinneisyys
Lettovillaa esiintyy suurimmassa osassa Euroopan maista ja lisäksi Turkissa ja Kaukasiassa.[5]
Esiintyminen Suomessa
Suomessa lettovillaa esiintyy koko maassa, se on kuitenkin maan eteläosassa alun perin harvinainen ja edelleen taantunut. Se kasvaa erilaisilla lettoisilla soilla.[4][6]
Elinympäristö
Lettovilla kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettoniityillä, lähteiköillä ja ojissa. Kalkinsuosija.
Lähteet
- Eriophorum latifolium IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Lettovilla (Eriophorum latifolium) pinkka.helsinki.fi.
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity: Eriophorum latifolium (englanniksi) Viitattu 23.10.2021.
- Lampinen, R. & Lahti, T.: Lettovillan (Eriophorum latifolium) levinneisyys. Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.10.2021.