Lestikalat

Varhaisimmat lestikalojen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Heimo jaetaan 4 alaheimoon ja lähteestä riippuen sukuja on 27–32 ja lajeja noin 350–400. Ruumiinrakenteeltaan heimon kalat ovat suuripäisiä, pitkänomaisia ja ruumis suippenee voimakkaasti pyrstöä kohden ja pyrstö on useilla lajeilla siimamainen. Kooltaan lestikalalajit ovat tyypillisimmin 20–80 cm pitkiä, mutta suurin laji Albatrossia pectoralis voi kasvaa yli 150 cm pitkäksi. Tyypillisiä piirteitä ovat suuret silmät, 1 tai 2 selkäevää, joista etumainen on korkea ja kolmionmuotoinen ja taaempi pitkä, matala ja yhtynyt pyrstöevän ja pitkän peräevän kanssa. Macrouroidinae-alaheimon lajeilla ei ole vatsaeviä. Lestikalojen suomut ovat pienikokoiset ja väritykseltään kalat ovat harmaita, ruskeita tai mustia. Eräillä lajeilla on vatsassaan elimiä, joissa elää symbioottisia valoatuottavia bioluminoivia bakteereja.[1][2][3][4]

Lestikalalajeja tavataan kaikista valtameristä Eteläiseltä jäämereltä aina Jäämerelle saakka. Heimon kalat elävät syvissä vesissä tyypillisesti 250–6 000 metrin syvyydessä. Lestikalojen ravintoa ovat toiset kala, äyriäiset, piikkinahkaiset ja nilviäiset. Ne voivat syödä myös muiden eläinten jättämiä haaskoja. Lestikalojen lisääntymisestä tiedetään vain vähän. Ne kutevat lähelle pohjaa, ja munat kelluvat vapaasti vedessä.[1][2][3][4]

Monien lestikalojen lihaa pidetään mauttomana ja vetisenä ja niitä saadaan lähinnä sivusaaliina muiden kalojen troolauksen mukana ja käytetään eläinten rehuna. Eräät kookkaat kylmien vesien lestikalalajit ovat kuitenkin tärkeitä kaupallisenkin kalastuksen kohteita.[3][4]