Lester B. Pearson

Lester Bowles Pearson (23. huhtikuuta 1897 – 27. joulukuuta 1972) oli kanadalainen diplomaatti ja poliitikko. Hän toimi Kanadan pääministerinä 1963–1968, ja sai Nobelin rauhanpalkinnon 1957.

Lester B. Pearson
Kanadan 14. pääministeri
22. huhtikuuta 1963 – 20. huhtikuuta 1968
Edeltäjä John Diefenbaker
Seuraaja Pierre Trudeau
Henkilötiedot
Syntynyt23. huhtikuuta 1897
Toronto, Ontario
Kuollut27. joulukuuta 1972 (75 vuotta)
Ottawa, Ontario
Puoliso Maryon Pearson
Tiedot
Puolue Liberaali
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1957)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pearsonin vähemmistöhallitus sai suosiota kehittämällä ohjelmat muun muassa Kanadan terveydenhuollosta, opintolainasta ja eläkkeistä. Se otti käyttöön nykyisen Kanadan lipun ja vakiinnutti Kanadan kaksikielisyyden.[1] Nobelin rauhanpalkinnon Pearson sai ansioistaan rauhansovittelijana Suezin kriisissä sekä YK:n rauhanturvajoukkojen yhtenä perustajana.[1] Hän on saanut useita kunnianosoituksia ja on muun muassa seuraavien ritarihuoneiden jäsen: Queen's Privy Council for Canada (PC), Order of Merit (Commonwealth) (OM), Order of Canada (CC) ja Order of the British Empire (OBE).

Pearsonia pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimpana kanadalaisena.

Varhainen ura

Pearson osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja opiskeli yliopistoissa Kanadassa ja Britanniassa. Hän toimi aluksi historian opettajana Toronton yliopistossa ja siirtyi sitten ulkoasiainhallinnon palvelukseen. Vuonna 1944 hänet valittiin Kanadan parlamenttiin liberaalisen puolueen edustajana. Hän toimi Kanadan ulkoministerinä 1948–1957 ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 1952–1953. Liberaalien 1957 vaalitappion jälkeen Pearson nousi puolueen ja opposition johtajaksi ja johdatti puolueen vaalivoittoon 1963. [1]

Huomionosoituksia

Vuodesta 1971 lähtien Pearsonin mukaan oli nimetty NHL:n runkosarjan parhaalle pelaajalle annettava Lester B. Pearson Award, mutta vuonna 2010 palkinto nimettiin uudelleen Ted Lindsayn mukaan.[2]

Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema on myös nimetty hänen mukaan.[3]

Lähteet
  1. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 154–155. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Lester B. Pearson Award getting a makeover in honour of Lindsay thehockeynews.com. Arkistoitu 3.5.2010. Viitattu 18.11.2010.
  3. Toronto history FAQs City of Toronto. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)
    Pääministerin tunnus
    Kanadan pääministerit
    Nobelin rauhanpalkinnon saajat
    1901–1925

    1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

    1926–1950

    1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

    1951–1975

    1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

    1976–2000

    1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

    2001–

    2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.