Lestat de Lioncourt

Lestat on noin 183cm pitkä, ja hänellä on olkapäiden ja leuan väliin ulottuvat luonnonkiharat hiukset, jotka ovat niin vaaleat, että joidenkin valojen alla ne näyttävät valkoisilta. Hänen silmänsä ovat harmaat, mutta heijastavat herkästi sinistä ja violettia erilaisista pinnoista. Hänellä on lyhyt ja kapea nenä ja ilmeikkäät kasvot. Hän kertoo hymyillessään saattavansa näyttää hyvin ilkeältä tai vaihtoehtoisesti äärimmäisen jalosydämiseltä. Hänet kuvaillaan usein hyvin kauniina.

Alun perin Louisin Veren vangit -kirjassa kuvailema Lestat on korostuneen aggressiivinen ja katkera persoona, 'sadistinen psykopaatti', kuten Louis asian muotoilee. Louisin kuvailema Lestat on sitä mieltä, että vampyyrien tulisi pysyä varjoissa ja elää yksin. Toisaalta Veren Vangeissa Lestatia kuvaillaan toisinaan myös huumorintajuiseksi ja runolliseksi. Lestatin hahmo muuttuu selkeimmin sarjan ensimmäisen osan jälkeen, jolloin Louisin kuvailema Lestat kuitataan Lestatin sanoin "Louisin valheiksi".

Vampyyri Lestat -kirjassa esiintyvä Lestat on huomattavasti moniulotteisempi hahmo, joka omaa hyvin lapsenomaisen asenteen elämään ja maailmaan. Hänellä on tapana sekä tahallaan että tahattomasti rikkoa sääntöjä, minkä johdosta vampyyri Marius de Romanus antaa hänelle hellästi nimen Nulikkaprinssi (Brat Prince). Marius tosin käyttää hänestä myös nimitystä 'kirotuin olento'. Kirjan Lestat on sydämellinen ja hän rakastaa vahvasti, eikä häneltä puutu rohkeutta, uhkarohkeutta tai sitkeyttä.

Lestat on aatelissukua, mutta ei koskaan sopinut aatelisen muottiin luonteeltaan ja haaveiltaan. Ihmiselämässäänkin hän oli ristiriitaisesti mahdoton ja lapsellinen, mutta toisaalta halusi pohjimmiltaan olla kunnollinen ja tehdä hyviä tekoja. Hän kertoo viihtyneensä munkkiluostarin koulussa muun muassa siksi, että siellä hänen uskottiin halutessaan pystyvän jälkimmäiseksi mainittuun. Lestatin vampyyrielämässä tämä ristiriita on osittain jäänyt taakse. Toisin kuin muut vampyyrit, Lestat pitää vampyyriytta lahjana ja nauttii siitä. Lestat haluaisi radikaalisti kaikki vampyyrit elämään valoon, minkä ansiosta hän mm. perustaa vampyyrihenkisen rockyhtyeen, jonka keulakuvaksi ryhtyy.

Lestat kuvailee itse itseään filosofiseksi uneksijaksi, joka ei ole koskaan uskonut mihinkään jumaliin. Taide on hänelle tärkeää. Hän esiintyy myös harrastajateatterin näyttelijänä ihmiselämänsä aikana. Lestat rakastaa kirjallisuutta, ja opittuaan lukemaan hän harrastaa sitä paljon. Osa Vampyyrikronikat-kirjoista on myös fiktiivisesti hänen kirjoittamiaan. Syvällisyydestään huolimatta Lestat on myös kiinnostunut muodista ja kuvaileekin usein kirjoittaessaan, mitä hänellä on yllään.

Lestat kuvataan biseksuaaliksi. Hän on eräänlainen naistenmies, mutta tuntee nuoruudessaan myös vetoa parhaaseen ystäväänsä Nicolasiin. Lestatin romanttinen rakkaus painottuu miehiin, sarjan monissa osissa etenkin Louisiin, ja hän puhuu tästä rakkaudesta paljon. Omien sanojensa mukaan hänen äitinsä on ainoa nainen, jota hän on koskaan millään tavoin rakastanut. Anne Ricen mukaan hänen vampyyrihahmoillaan ei kuitenkaan ole seksuaalisuutta.

Lestat syntyi 7. marraskuuta 1760-luvun vaihteessa, Ranskassa, Auvergnen markiisin seitsemänneksi pojaksi. Suvun esi-isät olivat tuhlanneet rahansa lähes kokonaan, joten aatelisasemastaan huolimatta perhe eli suhteellisessa köyhyydessä. Hänen äitinsä oli perheen ainoa lukutaitoinen ja isänsä sokea ja rampa. Lestatin suhde isäänsä ja veljiinsä oli todella huono. Hän yritti kahdesti paeta pois isänsä ja veljiensä luota, "merkityksettömästä elämästään". Ensin hän pyysi päästä munkkiluostarin kouluun, jonne hän pääsikin äitinsä avulla - isänsä ja veljiensä vastusteluista huolimatta. Toisella kerralla, vuosia myöhemmin, hän karkasi kiertävän teatterin matkaan. Kummallakin kerralla hänet palautettiin takaisin kotiin.

Äitinsä hankkimien koirien, aseiden ja hevosten innostamana Lestat alkoi harrastaa metsästystä ja huomasi pian elättävänsä perhettään. Kun hän oli 18, kyläläiset pyysivät hänen apuaan heitä piinaavan susilauman kanssa, ja tuota kahdeksanpäistä laumaa vastaan taistellessaan Lestat menetti parhaat koiransa, hevosensa ja melkein oman henkensä. Kyläläisiltä saamastaan kiitollisuudesta ja ylistyksestä huolimatta Lestat vaipui syvään masennukseen.

Myöhemmin hän tutustui rikkaan kauppiaan poikaan, Nicolasiin, josta pian muodostui hänen paras ystävänsä ja rakastaja. Nicolas oli asenteineen ja luonteeltaan hyvin erilainen kuin Lestat, mutta rakkaus taiteeseen ja halu paeta yhdisti heitä vahvasti. Lestatin äidin rohkaisemana ja avustamana kaksikko karkasi Pariisiin, jossa he tienasivat leipänsä, Lestat teatterissa näyttelemällä ja Nicolas soittamalla viulua.

He ehtivät elää Pariisissa puoli vuotta, kun vampyyri Magnus kidnappasi Lestatin ja muutti vampyyriksi vastoin hänen tahtoaan. Vain pikaisesti elintärkeät perusasiat kerrottuaan Magnus teki itsemurhan hyppäämällä tuleen ja jättäen Lestatin selviytymään yksin vastasyntyneenä vampyyrina. Magnus jätti kuitenkin Lestatille myös valtavan omaisuuden. Lestat oli vampyyriksi muuttuessaan noin 21-vuotias.

Vampyyrina Lestat lähti seikkailemaan. Ensimmäiseksi vampyyritoverikseen hän muutti oman äitinsä, johon hänelle oli ihmiselämässä muodostunut etäinen mutta vahva side. Myöhemmin hän muutti lähes väkisin myös Nicolasin vampyyriksi. Kuultuaan vampyyri Armandilta hyvin vanhasta vampyyristä nimeltä Marius, Lestat alkoi pakkomielteisesti etsiä tätä, toiveissaan saada tästä eräänlainen opettaja.

Lestatin suhde isäänsä ja isoveljiinsä on niin huono, että hän kertoo äidilleen useasti unissaan tappavansa isänsä ja kaikki veljensä ja kuullen itsensä huutavan, itkevän, ja karjuvan. Vaikka hänen äitinsä Gabrielle de Lioncourt on etäinen ja poikansa tukena vain äärimmäisessä hädässä, muodostaa Lestat kuitenkin vahvan viha-rakkaus-suhteen häneen.

Nuoruuden ystävä Nicolasiin Lestatilla on erittäin vahva side huolimatta siitä, miten erilainen elämänasenne heillä on. Nicolas on luonteeltaan kyyninen ja synkistelevä, siinä missä Lestat oli uneksija ja lapsenomainen. Kun Nicolas kuolee joitakin vuosia vampyyriksi muuttumisensa jälkeen, masentuu Lestat niin että vetäytyy maan alle nukkumaan.

Vampyyri Marius opettaa Lestatille paljon vampyyrien historiasta ja maailmasta, ja heidän välilleen muodostuu eräänlainen isä-poika -suhde. Marius joutuu kuitenkin lähettämään Lestatin hyvin pian pois luotaan ja elämään omillaan. Vaikka Marius haluaisikin liittyä Lestatin seuraan, hän pitäytyy siitä. Heidän tarkoituksensa on palata toistensa luo noin sadan vuoden kuluttua, mutta he tapaavat seuraavan kerran vasta vuonna 1985, jolloin Lestat rocktähtenä rikkoo vampyyrien ensimmäistä sääntöä, jonka mukaan vampyyrien tulee pysyä piilossa ihmisiltä. Samalla Lestat onnistuu herättämään musiikillaan vampyyrien kuningattaren, Akashan.

Hyvin pian Mariuksesta eroamisensa jälkeen, vuonna 1791, Lestat löytää New Orleansissa Louisin, joka muistuttaa häntä Nicolasista. Masentunut ja itsetuhoinen Louis suostuu vastaanottamaan ikuisen elämän vampyyrina. Lestat rakastaa Louisia oletetusti romanttiseen sävyyn ja ehdottoman vahvasti. Omien sanojensa mukaan hän "ei koskaan kieltäisi mitään" Louisilta. Louisin elämäkerran mukaan heidän suhteensa ja yhteiselonsa on myrskyisä ja negatiivinen, mutta kirjasarjan myöhemmissä osissa hän osoittaa välittävänsä Lestatista huomattavasti selkeämmin ja syvemmin. Louis pysyy muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta läheisissä väleissä Lestattiin.

Veren Vangeissa Louis on aikeissa jättää Lestatin, mutta Lestat estää tämän muuttamalla 5-vuotiaan ihmislapsen, Claudian, vampyyriksi. Claudian perhe on kuollut ruttoon ja tyttö itsekin on kuolemassa siihen. Lestat ja Louis kasvattavat Claudian, joskin Lestat suhtautuu häneen ennemminkin oppilaana kuin lapsena. Vuosikymmenten kuluessa Lestatin ja Claudian suhde muuttuu viha-rakkaus -suhteeksi, kun Claudia katkeroituu kasvettuaan henkisesti aikuiseksi naiseksi, joka iästään huolimatta pysyy ikuisesti pikkutytön kehossa. Tämä johtaa Claudian brutaaliin, vimmaiseen ja lähes onnistuneeseen yritykseen murhata Lestat.

Vampyyrien kuningattaren Akashan kanssa Lestatilla on ristiriitainen, lyhyt ja intensiivinen suhde kirjassa Kadotettujen Kuningatar. Akasha rakastaa Lestatia, sillä hänen sanojensa mukaan Lestatissa ”on niin puhtaasti kaikki, mikä on vialla miessukupuolessa ja se on todella kiehtovaa, mutta vain nyt, kun sitä voi hallita." Akasha ja Lestat ovat lyhyesti rakastavaisia. Lopussa Lestat kuitenkin seisoo varsinaisten rakkaittensa puolella, siitä huolimatta että hän Akashasta riippuvaisena haluaa samalla tukea ja auttaa myös tätä.