Lestadiolaisten ylioppilaskoti

Lestadiolaisten ylioppilaskoti on Helsingissä, Kruununhaan kaupunginosassa sijaitseva ylioppilaskoti, joka tunnetaan myös nimellä Lestis. Ylioppilaskoti tarjoaa yhteisöllistä asumista reilulle 20 opiskelijalle ja sen omistaa Lestadiolaisten ylioppilaskodin kannatusyhdistys ry.[1] Nimestään huolimatta ylioppilaskodilla ei enää ole virallisia yhteyksiä lestadiolaisuuteen kuuluviin herätysliikejärjestöihin, vaan kannatusyhdistys on täysin itsenäisesti toimiva ja muista yhdistyksistä ja lestadiolaisuuden suuntauksista riippumaton.

Historia

Ylioppilaskoti perustettiin vuonna 1949 vastaamaan suureen opiskelija-asuntojen kysyntään Helsingissä. Tuolloin oli pääkaupunkiin muuttanut runsaasti etenkin Pohjois-Suomesta vanhoillislestadiolaisen taustan omaavia opiskelijoita, joille haluttiin tarjota asumismahdollisuus saman herätysliikkeen opiskelijoiden kanssa. Ylioppilaskotia varten vuonna 1948 perustettu kannatusyhdistys sai hankittua keväällä 1949 suurehkon asunnon Helsingin Kruununhaasta. Asunto kunnostettiin asuntolatyyppiseksi opiskelijakodiksi, ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan ylioppilaskotiin syksyllä 1949. Kannatusyhdistys sai vielä kaksi vuotta myöhemmin hankittua samasta taloyhtiöstä toisenkin suurehkon asunnon, siten että asukaspaikkojen yhteismäärä nousi 30:een. Teologien osuus asukkaista ei kuitenkaan muodostunut niin keskeiseksi kuin alun perin oli suunniteltu, vaan ylioppilaskodissa asui monien alojen opiskelijoita. Ylioppilaskodin ensimmäisenä isäntänä toimi Hannes Leinonen, joka toimi myöhemmin Oulun piispana.[2]

Vanhoillislestadiolaisuudessa 1960-luvun alussa tapahtunut hajaannus koski ratkaisevalla tavalla Lestadiolaisten ylioppilaskotia. Vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneet papit ja maallikot muodostivat ns. pappislinjan, mistä seurasi taistelu ylioppilaskodin omistajatahosta. Ylioppilaskodin oli koko sen historian ajan omistanut yksityinen kannatusyhdistys, jonka perustajajäsenistä ja johtokunnasta lähes kaikki olivat hajaannuksen seurauksena siirtyneet pappislinjalaisiin. Kannatusyhdistykseen kuului runsaasti pappislinjalaisia, mutta mukana oli kuitenkin myös paljon vanhoillislestadiolaisuuteen jääneitä henkilöitä. Ylioppilaskodin kannatusyhdistyksen vuosikokouksessa helmikuussa 1962 pidetyssä äänestyksessä ylioppilaskodin koko omaisuus siirtyi johtokunnan esityksestä Ylioppilaskoti Maitojyvä ry:n hallintaan. Ylioppilaskoti Maitojyvä ry:n olivat perustaneet pappislinjalaiset, ja siihen kuului ainoastaan pappislinjalaisia. Tällä ratkaisulla Lestadiolaisten ylioppilaskodin taustaryhmäksi muodostui pysyvästi pappislinja. Kun hajaannusta seuranneet taistelut rauhoittuivat, Ylioppilaskoti Maitojyvä ry. siirsi vuoden 1963 lopulla ylioppilaskodin hallinnon takaisin alkuperäiselle kannatusyhdistykselle, johon kuului enää lähinnä pappislinjalaisia.[3]

Lestadiolaisesta pappislinjasta, ts. elämänsanalaisuudesta ei tullut yhtenäistä kansanliikettä, vaan se jäi hajaannuksen sukupolven pappeja yhdistäväksi herätysliikkeeksi. Siten Lestiksen asukkaiksi muutti jo 1960-luvulta alkaen myös lestadiolaisuuteen kuulumattomia opiskelijoita entistä enemmän. Vuosikymmenten saatossa lestadiolaisuuden vaikutus niin asukaskunnassa kuin yhdistyksen johtokunnassa on ohentunut.

Nykytila

Nykyisin ylioppilaskoti tarjoaa yhteisöllisen asumisen reilulle 20 opiskelijalle Helsingin keskustassa. Varsinaisessa ylioppilaskodissa Vironkatu 7:ssä on asunto 8 tytölle ja 9 pojalle ja Vironkatu 10:ssä eli ”Marilassa” asunto 5 tytölle. Sen lisäksi kannatusyhdistys omistaa seitsemän yksiötä tai kaksiota eri puolilla Helsingin kantakaupunkia. Ylioppilaskoti vaalii lestadiolaisen pappislinjan ja ylioppilaskodin perustajien perintöä järjestämällä seura-tilaisuuksia viisi kertaa vuodessa. Niissä puhujina on yleensä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa työskentelevät Ylioppilaskodin entiset asukkaat. Lestadiolaisuuden vaikutus asukaskuntaan on hyvin vähäinen ja asukkaat tulevat hyvin monista erilaisista taustoista. Noin puolet asukkaista on teologian ylioppilaita ja heidän lisäkseen kodissa asuu lukuisten muiden alojen opiskelijoita, kuten teknillisten tieteiden, kasvatuksen ja musiikin aloilta.[1]

Katso myös

Lähteet
  1. Lestiksen nettisivut lestis.fi. Arkistoitu 19.10.2016. Viitattu 23.11.2016.
  2. Martti Vuollo: Lestadiolaisuus Helsingissä vuoteen 1963, s. 185–196.
  3. Martti Vuollo: Lestadiolaisuus Helsingissä vuoteen 1963, s. 225–230.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.