Leskisläisyys

Leskisläisyys on Ruotsin vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa syntynyt ryhmä. Hajaannus tapahtui vuosina 1953–1954. Ryhmää kutsuttiin Ruotsissa Laestadinska Missionsförbundetiksi (tai Laestadianska Missionsstyrelse[2]). Ryhmä oli pieni, mutta julkaisi jonkin aikaa omaa A&O-lehteään. Yhdistys on lakannut toimimasta. Ryhmä on nimetty pappi Iivari Leskisen mukaan. Toinen ryhmän perustajista oli saarnaaja J. O. Axelsson. Leskisläiset antoivat pikkuesikoisten puhujien ja ei-lestadiolaisten pappien saarnata seuroissaan. Leskisläiset ryhtyivät yhteistyöhön Norjan Hans Nilssenin lestadiolaisryhmän kanssa ("nilsseniläisyys"), ja näin leskisläisyys sai kannattajia Ruotsin lisäksi myös Norjassa.[2]

Euroopan lestadiolaisuuden sukupuu vuonna 2001 ilman kuolleita haaroja.[1]
Ruotsin lestadiolaisuuden sukupuu joka sisältää myös kuolleet haarat

Vuonna 2001 ja myös vuonna 2012 professori Jouko Talonen oli ilmoittanut leskisläisten määräksi kysymysmerkin, mutta Talosen arvioiman suuruusjärjestyksen perusteella leskisläisten määrä lienee noin 50–200 henkilöä. Näin ollen leskisläisyys lienee ollut vuonna 2012 kahdenneksitoista suurin lestadiolaisryhmä maailmassa.[3][4]

Leskisläisillä on ilmeisesti Piteåssa toimintaa edelleen.[5]

Lähteet

Viitelista
  1. Talonen 2001. s. 14, 25–29 (Talosen sukupuissa on joitakin virheitä)
  2. Palola, Ari-Pekka 2011. s. 381–383.
  3. Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internetiin: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Talonen 2001. s. 25.
  5. Kyrktorget.se - Kyrkornas webbplats! | Kyrkor, församlingar, kristna samfund och lägergårdar www.kyrktorget.se. Viitattu 27.7.2017.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.