Les Noces

Les noces (ransk. Häät) eli Svadebka (ven. Свадебка) on Igor Stravinskyn musiikkiin tehty nelikohtauksinen baletti.

Natalia Gontšarova, luonnos esiripuksi balettiin Les noces, toteutumaton versio. 1910-luvun loppu

Teos sai kantaesityksensä 13. kesäkuuta 1923 Pariisin Théâtre de la Gaîtéssa Ballets russes -seurueen esittämänä ja Bronislava Nižinskan tekemällä koreografialla. Lavastuksen ja puvut suunnitteli Natalia Gontšarova.[1]

Neljän pianon ja lyömäsoittimien instrumentaaliyhtyettä johti kapellimestari Ernest Ansermet. Lontoon ensi-illassa 14. kesäkuuta 1926 His Majesty's Theatressa pianoja soittivat säveltäjät Francis Poulenc, Georges Auric, Vittorio Rieti ja Vernon Duke. Omistaessaan teoksensa impressaario Sergei Djagileville Stravinsky kuvaili sitä "koreografioiduiksi venäläisiksi kohtauksiksi laululla ja musiikilla". Baletti tunnetaan edelleen ranskalaisella nimellä Les noces, vaikka se on venäläinen teos.[2]

Koreografia

Bronislava Nižinskan koreografista tulkintaa Les nocesista on kutsuttu protofeministiseksi.[3] Teos hylkää tyypillisten häiden riehakkaan tunnelman ja tuo sen sijaan esille naisen elämän, jota avioliiton velvollisuudet rajoittavat. Natalia Gontšarovan tumma ja synkkä lavastus luo taustan yksinkertaisille talonpoikaispuvuille ja jäykille liikkeille. Tanssijan yksilöllisyys on riisuttu pois Nižinskan koreografiassa, tanssijat liikkuvat heille ennalta määrätyillä kulkureiteillä, mikä symboloi avioliittoa, konventiota yhteisön koossapitämiseksi ja suurentamiseksi. Koreografia huokuu symboliikkaa, kun yhdeksi keoksi pinoutuneet naiset jäykästi polkevat lattiaa varvastossuillaan, ikään kuin kertoen tarinaa elämänsä kamppailusta ​​ja äärimmäisestä yhteisön sääntöjen kunnioittamisesta. Venäläinen talonpoikaiskulttuuri ja sen ihmisissä herättämä velvollisuudentunne on vahvasti edustettuna Nižinskan teoksessa.

Osa 1

1. kohtaus: Коса - Palmikot (morsiamen hiusten letitys)

2. kohtaus: У жениха - Sulhasen kotona

3. kohtaus: Проводы невесты - Morsiamen kotoa lähtö

Osa 2

4. Красный стол - Hääjuhla

Vastaanotto

Les noces ensimmäiset esitykset saivat ristiriitaisen vastaanoton. Vaikka se ensi-illassa Pariisissa vuonna 1923 otettiin vastaan ​​innostuneesti,[4] Lontoon esitys kolme vuotta myöhemmin sai niin kielteisen vastaanoton kriitikoilta, että siitä raivostunut kirjailija H. G. Wells kirjoitti 18. kesäkuuta 1926 avoimen kirjeen: "En tiedä yhtäkään toista niin mielenkiintoista, hauskaa, niin tuoretta tai lähes niin jännittävää balettia kuin Les noces ... Tämä baletti on äänellinen ja visuaalinen esitys talonpoikaisesta sielusta. Sen vakavuus, sen harkittu ja yksinkertainen monimutkaisuus, sen hienovaraisesti vaihtelevat rytmit ja syvät jännityksen pohjavirrat, hämmästyttävät ja ilahduttavat jokaista älykästä miestä tai naista, joka menee katsomaan sitä."[5]

Neuvostoliittolaisten kriitikkojen, kuten Tihon Hrennikov, hurskasteleva reaktio ei ollut yllätys: "Stravinsky hyödyntää venäläisiä kansantapoja Djagilevin antamalla siunauksella pilkatakseen niitä eurooppalaisen yleisön huvitukseksi, minkä hän tekee korostamalla aasialaisperäistä primitiivisyyttä: karkeutta ja eläimellisiä vaistoja sekä tuomalla tarkoituksella mukaan seksuaalisia aiheita. Ikivanhat kansansävelmät vääristellään tahallaan ikään kuin ne nähtäisiin kierossa peilissä."[6] Vuonna 1929 musiikkitieteilijä Boris Asafjev, musiikkitieteilijä, joka ei ollut niin taipuvainen pitämään kiinni "puolueen virallisesta linjasta", teki valistuneen ennusteen: "Nuori sukupolvi löytää Les nocesin partituurista ehtymättömän musiikin ja uusien musiikillisen muotoilun menetelmien lähteen – todellisen teknisen mestaruuden ensiluokkainen edustaja."[7]

Lähteet
  1. Walsh, Stephen: "Stravinsky, Igor (Fyodorovich)" teoksessa: Stanley, Sadie (toim) & Tyrrell, John; (päätoimittaja). The New Grove Dictionary of Music and Musicians, 2001, 2. painos. Lontoo: Macmillan. ISBN 978-1-56159-239-5. OCLC 419285866 (eBook).
  2. White, Eric Walter: Stravinsky, the Composer and His Works. University of California Press, USA, 1966, s. 260 https://books.google.fi/books?id=BfbGqVIru9oC&pg=PA260&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false
  3. Kohn, Rita: Dance Kaleidoscope on same-sex marriage NUVO. 15.5.2013. © Copyright 2023 NUVO 3951 N. Meridian St., Suite 200, Indianapolis, IN, USA.
  4. Walsh, Stephen: Igor Stravinsky, a Creative Spring. Lontoo, Jonathan Cape, 1999, s. 366.
  5. White, E. W. : Stravinsky, a Critical Survey. Lontoo, John Lehmann, 1947, s. 74–75
  6. Hrennikov, T. ; “Za tvorchestvo, dostoinoe sovetskogo naroda” [Luoville taiteille, jotka neuvostoihmiset ansaitsevat.], Sovetskaja Muzika 1948, nro. 1. 1948, s. 58–59. (ru)
  7. Asaf'yev, B.: A Book about Stravinsky. Ann Arbor, UMI Research Press, USA, 1929. Käänn. englanniksi 1982, s. 153
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.