Leppävirta

Haapamäki, Halola, Hankamäki, Hartikansalo, Hiismäki, Huovila, Huovilansalmi, Häikiä, Häyry, Jokilahti, Keinälänmäki, Kohmansalo, Konnuslahti, Kotalahti, Kivijärvi, Kurjalanranta, Lappi, Leppämäki, Leppävirta, Lylymäki, Moninmäki, Mustinmäki, Niinimäki, Nikkilänmäki, Näätänmaa, Oravikoski, Osmajärvi, Paukarlahti, Petromäki, Puponmäki, Rauvastenlahti, Reinikkala, Riihiranta, Saahkarlahti, Saamainen, Saijanlahti, Sarkamäki, Sarkaniemi, Soinilansalmi, Sorsakoski, Särkilahti, Särkijärvi, Tahvanala, Tanskansaari, Takkula, Timola, Tuppurinmäki, Unnukansalo, Valkeamäki, Valkeisenranta, Vehmaansalo.

Mustinmäessä sijaitsee jäätikköjen uurtama pystyseinäinen Orinoron rotko, jonka pituus on noin sata metriä ja syvyys lähes 20 metriä. Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, ja lumi ja jää säilyvät siellä kesäkuulle saakka. Alueella kasvaa muun muassa raidankeuhkojäkälä. Orinoron rotko kuuluu Savon seitsemään ihmeeseen.[7][8][9]

Vuoden 2017 lopussa Leppävirralla oli 9 782 asukasta, joista 5 563 asui taajamissa, 4 085 haja-asutusalueilla ja 134:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Leppävirran taajama-aste on 57,7 %.[10] Leppävirran taajamaväestö jakautuu neljän eri taajaman kesken:[11]

Orinoron rotko

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Varkauden keskustaajama ulottuu pääosin Varkauden kaupungin alueelle.

Kirkollinen kansanopetus ei ajan mittaan kyennyt tyydyttämään kansanopetuksen kasvavia tarpeita. Keisari Aleksanteri II pani v. 1856 alulle kansanopetuksen uudistamisen. Sorsakosken sahan kansakoulu avasi ovensa 1.10.1862 insinöörikapteeni Ekströmin tuparakennuksessa. Leppävirran tyttökansakoulu perustettiin 21.1.1872 Pekka Kansasen huoneissa Nikkilänmäellä. Kuntakokouksessa 5.11.1882 päätettiin perustaa kouluja sivukylille. Ensimmäinen sivukylä koulu valmistui kesällä 1884 Kurjalaan. Seuraavaksi tuli kansakouluja vuonna 1896 Timolaan, 1897 Kotalahteen, 1898 Mustinmäkeen ja Näädänmaahan, 1899 Moninmäkeen ja Sarkamäkeen sekä vuonna 1900 Haapamäkeen ja Konnuslahteen.[14]

Leppävirralla järjestettiin vuodesta 1871 lähtien kiertävä käsityökoulu vuoteen 1917 asti tiedetään ainakin sen toimineen.

Luku- ja musiikkiharrastuksia alkoi virrata Leppävirralle Yhdysvalloista ja Länsi-Euroopan kautta.

Lukuseura oli säätyläisten harrastus, sen synnyn selittänee se, että paikkakunnalla asui tavanomaista lukuhaluisempaa väestöä.

Leppävirran vanhin torvisoittokunta perustettiin Sorsakoskelle, asialla oli opettaja Antti Tani. Torvisoittokunnat eivät jääneet ainoiksi musiikkinharrastukseksi. Leppävirralla syntyi laulukuoroja. Vilkkaina vuosina laulukuoroja oli peräti yhdeksän.[15]

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Leppävirran perinneruoaksi valittiin kuivatusta kalasta ja sianlihasta tehty kapakalapaisti.[16]

Leppävirralla on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Leppävirralla kahdesti: ensimmäisen kerran vuonna 1900 Laitisessa ja toisen kerran vuonna 1999.[21]

Leppävirran kuntakeskuksessa sijaitsee Sport & Spa Hotel Vesileppis, jonka yhteydessä toimii elämysmatkailukeskus sekä maastohiihtoon tarkoitettu maanalainen hiihtoareena, jäähalli ja monitoimiareena. Kalmalahden rannalla kirkonkylässä sijaitsee myös Mansikkaharjun leirintäalue. Niemilomat tarjoaa majoitus-, kokous- ja koulutustiloja.

Virkistyskalastusta voi harrastaa noin seitsemän kilometrin päässä kuntakeskuksesta sijaitsevalla Konnuksen kanava-alue (3 kanavaa 1800-luvun puolivälin tienoilta nykypäivään) ja Konnuskoskella. Kunnassa on myös Matkailukeskus Unnukka ja vuokrattavia lomamökkejä.

Leppävirralla sijaitsee myös aiemmin Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo.