Leppäveden–Kynsiveden alue

Leppäveden–Kynsiveden alue (vesistöaluetunnus 14.3) on Kymijoen vesistössä sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen alue, joka muodostuu Leppävedestä, Saraavedestä, Vatianjärvestä, Niinivedestä ja Kynsivedestä, sekä niihin laskevista lähialueiden vesistöistä. Vesistöalueeseen laskee muualta tulevat Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4), Saarijärven reitin valuma-alue (14.6) ja Rautalamminreitin valuma-alue (14.7). Leppäveden–Kynsiveden alueen vedet laskevat Vaajakoskella Vaajanvirrasta Päijänteeseen, joka kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2). Alueella sijaitsee osuus Kymijoen vesistön pääreitistä.[5][2]

Leppäveden–Kynsiveden alue
(1. jakovaihe: 14.3)
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta.
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta.
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi, Pohjois-Savo
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
1. jakovaihe Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3)
Vesistöjako Leppäveden alue (14.31),
Saraaveden alue (14.32),
Vatianjärven alue (14.33),
Niiniveden valuma-alue (14.34),
Kuusveden–Kynsiveden alue (14.35),
Liesveden alue (14.36),
Kuuhankaveden valuma−alue (14.37),
Niemisjärven valuma-alue (14.38),
Lievestuoreenjärven v−alue (14.39)
Laskujoki Kymijoki
Vesistöreitti Päijänne ←Leppäveden–Kynsiveden alue ←Viitasaaren reitin valuma-alue
Laskupaikka Vaajanvirta, Vaajakoski [1]
Koordinaatit 62°14′42″N, 25°53′17″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 17 683,85 km² [2]
Jakovaiheen alue 2 531,19 km² [2]
Järvisyys 16,68 % [2]
Alueen pituus 90 km [3]
Alueen leveys 70 km [3]
Pääuoma yli 530 km [lower-alpha 1]
Keskiylivirtaama 281 m³/s (1941–1970 [4])
Keskivirtaama 142 m³/s (1941–1970 [4])
Keskialivirtaama 44 m³/s (1941–1970 [4])
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Yleistä

Vesistöalueen sijainti

Vesistöalueen pinta-ala on 2 531,19 neliökilometriä ja sen järvisyys on 16,68 prosenttia. Vesistöalueen alarajana on Vaajanvirta ja Vaajakosken vesivoimalaitos, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 17 683,85 neliökilometriä ja järvisyys 16,98 prosenttia. Vesistöalue sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, mutta sen lounais- ja itäosat ulottuvat hieman Pohjois-Savon puolelle. Se sijaitsee Kymijoen vesistöalueen pohjoisosassa keskellä muita sen vastaavan jakoalueen alueita. Sen eteläpuolella on Suur-Päijänteen alue (14.2) ja sen lounaispuolella on Jämsän reitin valuma-alue (14.5). Länsipuolella sijaitsee Saarijärven reitin valuma-alue (14.6), pohjoispuolella on Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4) ja koillispuolella lyhyesti Rautalamminreitin valuma-alue (14.7). Vesistöalueen kaakkoispuolella sijaitsee enää Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9).[2][5]

Pääuoma

Pääuoman nimityksen rinnalla käytetään Järvi-Suomessa termiä ”reitti” tai tarkentaen ”pääreitti”. Kymijoen vesistöalueella pääuomaan kuuluu Kymijoen alueella (14.1), Suur-Päijänteen alueella (14.2), Leppäveden–Kynsiveden alueella ja Viitasaaren reitin valuma-alueella (14.4) kulkeva reitti. Leppäveden–Kynsiveden alueen osalta reitin kulku on seuraava.[lower-alpha 1]

Leppäveden–Kynsiveden alueen reitin pääuoma alkaa Vatianjärven alueelta (14.33), jatkaa Saraaveden alueen (14.32) kautta Leppäveden alueelle (14.31). Tarkemmin kuvailtuna, yläpuolinen osuus tulee Äänekoskelle siitä, mihin se Keiteleeltä jää. Keitele laskee Kuhnamoon kolmea uomaa pitkin, jotka ovat Äänekoski, Paatelan kanava ja Myllykoski. Veden virtaavat etelään päin Aatunselän, sitten Vatianjärveen ja Kuusaankosken kautta Saraaveden Laukaanvirtaan. Saraaveden lounaispäässä vesi putoaa Kuhankosken kanavan luona Leppäveteen. Sieltä se joutuu Jyväskylän Vaajakoskella Vaajanvirran kautta Päijänteeseen. Kymijoen vesistön pääuoman kokonaispituus on yli 530 kilometriä [lower-alpha 1], josta Leppäveden–Kynsiveden alueen osuus edellä kuvattua reittiä kartoista mittaamalla on noin 45 kilometriä.[1]

Vesistöalueen jako

Toisen jakovaiheen alueita ovat seuraavat yhdeksän aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan kuuluvat vesistöalueiden linkit on lihavoitu [5][2]:

Huomioita

  1. Kymijoen vesistön pääuoman pituudelle ei ole kirjallisuuslähteitä. Sen määrittäminen kartasta mittaamalla on hankalaa, jos jokien mutkittelu on voimakasta. Suuri osa pääuomasta on laajoja järvenselkiä, jossa matkan mittaaminen on helppoa. Mittaamisen vaiheet on selostettu artikkelissa Kymijoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo ja kun vesistöviranomaisten arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!

    Lähteet

    1. Vaajakosken voimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.5.2023.
    2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
    3. Kymijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.5.2023.
    4. Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15. Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.5.2023).
    5. Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2018.
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.