Luuhaukikalat

Varhaisimmat luuhaukikaloihin kuuluvat fossiilit on ajoitettu myöhäiselle hiilikaudelle. Sukupuuttoon kuolleita sukuja ovat Pohjois-Afrikasta löytynyt Paralepidosteus sekä Brasiliasta löytyneet Obaichtys ja Oniichtys sekä Masillosteus. Nykyään lahkossa elää seitsemän lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun.[3][4][5][6]

Aikaisemmin amian ja luuhaukikalojen katsottiin kuuluvan samaan lahkoon Holostei ja siihen kuului myös monia hävinneitä kaloja. Tämä lahko on kuitenkin tarkemman tutkimuksen tuloksena paljastunut parafyleettiseksi. Toisinaan luuhaukikalat sijoitetaan eräiden muiden sukupuuttoon kuolleiden kalaheimojen kanssa kuuluvaksi lahkoon Semionotiformes.[5][7]

Alla olevassa kladogrammissa luuhaukikalat sijoitetaan kladiin Ginglymodi sukupuutton kuolleen Semionotiformesin ja kahden ei kumpaankan näistä lahkoista sijoitetun suvun kanssa (incertae sedis), Neosemionotus ja Kyphosichthys[8]

Luuhaukikalat ovat pitkiä ja solakkaruumiisia kaloja, suurin laji keihäsluuhauki voi saavuttaa jopa 3 metrin pituuden. Kuono on hyvin pitkä ja suussa on useita neulamaisia hampaita. Suomut ovat suurikokoiset ja kiinnittyneet toisiinsa muodostaen ikään kuin panssarin. Selkäeviä kaloilla on yksi ja se sijaitsee lähellä pyrstöä. Luuhaukien uimarakot voivat toimia keuhkojen tavoin ja lajit voivat ottaa tarvitsemansa hapen myös ilmasta ja tämän vuoksi ne voivat tulla toimeen myös vähähappisessa vedessä. Luuhaukikalojen selkäranka on kaloille poikkeuksellinen ja muistuttaa matelijoiden ja eräiden lintujen selkärankaa. Muilla kaloilla ainoastaan luikeroihin kuuluvilla Andamia-suvun lajeilla. Väritykseltään luuhaukilajit ovat ruskeita ja eräillä lajeilla on pilkkuja.[3][4][5][7][9][10][11][12]

Luuhaukikalat elivät lähes koko Pangae-mantereen alueella. Tästä todisteena ovat fossiilit, joita on löytynyt Pohjois- ja Keski-Amerikan lisäksi myös Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Euroopasta ja Intiasta. Nykyään lajeja tavataan Ainoastaan Pohjois- ja Keski-Amerikasta eteläisimmän lajin ollessa Costa Ricassa elävä Tropiikinluuhauki ja pohjoisimpana Quebecin eteläosissa elää Luuhauki. Niiden elinympäristöä ovat pääasiassa hitaasti virtaavat makeat vedet, eräitä lajeja tavataan myös murtovesistä ja jättiluuhaukea merialueilta Kuuban lähistöltä. Luuhauet uiskentelevat yleensä hitaasti veden pinnan läheisyydessä. Talvisin ne siirtyvät syvempiin vesiin ja vaipuvat horroksenkaltaiseen tilaan.[3][4][5][7][11][9][10][12]

Luuhaukikalat kutevat ainoastaan makeissa vesissä. Mäti on myrkyllistä ja väriltään vihreää. Luuhaukien ravintoa ovat pääasiassa kalat, mutta voivat syödä myös rapuja ja muita äyriäisiä ja toisinaan myös vesilintuja. Taloudellisesti tärkeitä kalastettavia lajeja ovat erityisesti keihäsluuhauki ja jättiluuhauki. Lihan lisäksi kaloista voidaan hyödyntää myös suomut, joista tehdään koruja.[7][12][11]