Leopold von Schrenck
Leopold Ivanovitš von Schrenck (Chrenk) (6. toukokuutaj. 24. toukokuuta 1826 Hoten Harkovan kuvernementissa, noin 25 km Sumysta pohjoiseen nykyisessä Ukrainassa – 20. tammikuuta j. 8. tammikuuta 1894 Pietari)[1] oli venäläinen eläintieteilijä, kansatieteilijä ja geologi.[1]
| Leopold von Schrenck | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leopold Ivanovitš von Schrenck |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1826 Hoten, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1894 (67 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Arvonimi | salaneuvos |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | eläintiede, kansatiede, geologia |
| Palkinnot | Konstantin-mitali |
Schrenck valmistui eläintieteen maisteriksi Tarton yliopistosta 1850, minkä jälkeen hän opiskeli luonnontieteitä Berliinin ja Königsbergin yliopistoissa ja väitteli tohtoriksi.[1]
Vuonna 1854 Pietarin tiedeakatemia lähetti Schrenckin tutkimaan Mantšurian aluetta kuunari Vostokilla.[1] Syyskuussa 1854 hän saapui Amurin suiston luo yhdessä kasvitieteilijä Carl Maximoviczin kanssa. Helmikuussa 1855 hän kävi Sahalinilla, minkä jälkeen tutki Amuria kesän ja syksyn. Vuonna 1856 hän palasi maitse Eurooppaan Baikaljärven kautta.lähde? Schrenck julkaisi tutkimustuloksensa kirjoituksessaan Reisen und Forschungen im Amur-Lande (1860)lähde?. Venäjän maantieteellinen seura palkitsi hänen Konstantin-mitalilla[1].
Myöhemmin Schrenckin tutkimuskohteeksi tulivat Venäjän alkuperäiskansat. Hän oli ensimmäinen, joka laati sanakirjat nivhille, ainulle ja ultšalle. Hänet nimitettiin 10. marraskuuta 1879 Pietari Suuren antropologian ja etnografian museon johtajaksi Pietariin[1].
Schrenck nimesi nisäkkäistä amurinsiilin (Erinaceus amurensis) ja Microtus maximowicziin.[2] Hänen kunniakseen on nimetty amurinsampi (Acipenser schrenckii) ja Elaphe schrenckii. Sahalinilla sijaitseva vuorijono ja eräs vuorenhuippu kantavat hänen nimeään[1].