Leopold II (keisari)

Leopold syntyi Wienissä ja sai aluksi pappiskoulutusta, mutta pakotettuna suoritettujen teologisten opintojen uskotaan muuttaneen hänen mielensä kirkon vastaiseksi. Leopoldin vanhemman veljen Karlin kuoltua 1761 päätettiin, että hän perisi isältään Toscanan suurherttuakunnan, joka muutettiin sekundogenituuriksi, toisen pojan perintömaaksi. Tämä järjestely oli ehtona hänen avioliitolleen Maria Louisan, Espanjan kuningas Kaarle III:n tyttären kanssa 5. elokuuta 1764. Isänsä kuoltua 13. elokuuta 1765 Leopold nousi Toscanan suurherttuaksi.

Leopold II tuli keisariksi veljensä Joosef II:n kuoltua lapsettomana vuonna 1790. Kun Leopold II tuli valtaan, oli Itävalta pahassa kriisissä. Unkari, Tiroli ja Itävallan Alankomaat olivat kapinassa. Tämä johtui Joosef II:n yltiöpäisestä uudistusinnosta joka oli loukannut lähes kaikkia kansalaispiirejä muun muassa uskonnon harjoittamiseen liittyvine rajoituksineen sekä huonosti hoidetusta ulkopolitiikasta. [2]

Jo ennen hallituskauttaan Leopold II: ta oli pidetty taitavana hallintomiehenä. Hän oli usein varovainen ja osasi jäädä odottamaan tilanteen kehitystä ennen päätöksiä. Lisäksi hänellä oli taitoa luovia vaikeissa tilanteissa ja sovitella. Hän kukisti kapinat kovalla kädellä ja peruutti veljensä tekemät kansalaisia suututtaneet uudistukset. [3]

Ranskan vallankumouksen suhteen Leopold II oli aluksi odottavalla kannalla. Hän ei halunnut vaarantaa maansa sisäistä eikä ulkoista rauhaa sisarensa Marie Antoinetten vuoksi, joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n vaimo. Kun näytti siltä, että vallankumous pyyhkii tieltään koko monarkian ja että hänen sisarensa on hengenvaarassa, hän päätti toimia. [4]

Yhdessä Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n kanssa Leopold II piti Pillnitzin kokouksen 25. elokuuta 1791. Mukana kokouksessa oli Saksin vaaliruhtinas Fredrik August III. Preussin ja Itävallan johtajat tekivät liiton, jossa tarjoutuivat johtamaan interventiota Ranskaan. Itävalta irtisanoi kokouksessa vanhan liittosopimuksensa Ranskan kanssa. Sota Ranskaa vastaan syttyi jo muutaman kuukauden kuluttua.[4]

Leopld II ehti hallita vain puolitoista vuotta ennen kuolemaansa 1792, mutta jätti 16 lasta jatkamaan hallitsijasukua.[5] Leopoldin jälkeen keisarinistuimelle nousi vanhin hänen kahdeksasta pojastaan, Frans II. Keisarin muita poikia olivat Toscanan suurherttuaksi hänen jälkeensä tullut Ferdinand III, maineikas sotapäällikkö arkkiherttua Kaarle sekä arkkiherttua Juhana.

Elinaikanaan Leopold II tuli tunnetuksi siitä, että hänellä oli useita eri kansallisuuksia edustaneita rakastajattaria. Hänen kuolinpesästään paljastui ajan oloihin nähden huomattavan suuri kokoelma pornografiaa. [3]

• Luettelo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista