Leopold (Baijerin prinssi)

Leopold (9. helmikuuta 1846 München, Baijeri – 28. syyskuuta 1930 München, Saksa) oli Baijerin kuningaskunnan prinssi ja keisarillisen Saksan sotamarsalkka, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli Baijerin sijaishallitsija Luitpoldin toinen poika ja vuonna 1913 kuninkaaksi julistetun Ludvig III:n nuorempi veli.

Leopold vuonna 1917.

Leopold lähti jo nuorena sotilasuralle ja osallistui vuoden 1866 sotaan yliluutnanttina sekä vuosien 1870–1871 sotaan tykistökapteenina. Hän yleni 1873 everstiksi ja tykistörykmentin komentajaksi, 1875 kenraalimajuriksi ja ratsuväkiprikaatin komentajaksi, 1881 kenraaliluutnantiksi ja divisioonankomentajaksi sekä 1887 ratsuväenkenraaliksi ja armeijakunnan komentajaksi. Vuonna 1892 Leopoldista tuli neljännen sotilaspiirin tarkastaja ja 1905 hän sai sotamarsalkan arvon.[1]

Leopold oli jo jäänyt eläkkeelle armeijasta ennen maailmansodan puhkeamista, mutta palasi vielä sodan aikana takaisin palvelukseen melko korkeasta iästään huolimatta. Hänestä tuli huhtikuussa 1915 itärintamalle sijoitetun Saksan yhdeksännen armeijan komentaja. Leopoldin armeija onnistui valtaamaan Varsovan 4. elokuuta 1915. Sen jälkeen hänen komentoonsa annettiin itärintaman keskiosan saksalaisista ja itävaltalaisista armeijoista muodostettu ”armeijaryhmä Leopold”. Kun Paul von Hindenburg siirtyi elokuussa 1916 päämajaan esikuntapäälliköksi, Leopoldista tuli koko itärintaman ylipäällikkö.[2] Samalla hän sai myös Preussin armeijassa kenraalisotamarsalkan arvon.[3] Itärintaman sotatoimet päättyivät maaliskuussa 1918 solmittuun Brest-Litovskin rauhansopimukseen, jolloin Leopold vetäytyi uudelleen eläkkeelle. Rauhanneuvottelut hän jätti esikuntapäällikkönsä Max Hoffmannin harteille.[2]

Leopoldin puoliso oli vuodesta 1873 arkkiherttuatar Gisela, Itävallan keisari Frans Joosefin tytär.[1]