Merileopardi

Merileopardiurokset kasvavat yleensä 2,5–3,2 metriä pitkiksi ja painavat 200–450 kilogrammaa. Naaraat kasvavat 2,4–3,4 metriä pitkiksi ja painavat 225–590 kilogrammaa. Merileopardin etujalat ovat melko kehittyneet, ja se voi käyttää niitä tehokkaasti liikkuessaan maalla, korvahylkeisiin kuuluvien merileijonien tapaan.

Merileopardi elää etupäässä Antarktista ympäröivillä kylmillä merialueilla. Se metsästää pinnan tuntumassa, eikä tee niin syviä sukelluksia kuin muut Antarktiksen hylkeet. Kesäisin se metsästää ajojääalueella viettäen aikansa pääasiallisesti vedessä. Joskus yksilöitä havaitaan kaukana tältä alueelta, havaintoja on tehty muun muassa Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Merileopardi elää yksin, mutta lisääntymisaikaan niitä saattaa kerääntyä joukoiksi asti. Pohjoisen jääkarhun tapaan merileopardi on elinalueensa ravintoketjun huippupeto. Pienet merileopardit syövät krillejä ja suuremmat yksilöt pingviinejä ja pieniä hylkeitä. Saalinsa se tappaa ravistelemalla ja iskemällä veden pintaan.

Merileopardi on todettu maailman vaarallisimmaksi hylkeeksi. Se saattaa jahdata ihmistä jäätiköllä jopa satakunta metriä. Syynä voi olla se, että sitä on joko häiritty tai ihminen on tullut liian lähelle. Tiedetään myös tapauksia, jolloin merileopardi on yrittänyt napata ihmisen jaloista tämän noustessa avannosta. Muutamia tunnettuja tapauksia ovat:

• Merileopardi hyökkäsi Thomas Orde-Leesin kimppuun Ernest Shackletonin tutkimusmatkalla Antarktikselle 1914–1917. Hän kuitenkin selvisi erään toisen tutkijan ammuttua hylkeen.[4]
• Vuonna 1985 merileopardi puri skotlantilaista tutkijaa Gareth Woodia jalkaan jään päällä ja yritti raahata tämän veteen. Hänen seuralaisensa pelastivat hänet potkimalla hyljettä päähän, kunnes se päästi irti.[4]
• Vuonna 2003 merileopardi tappoi biologi Kirsty Brownin hänen ollessaan snorkkelisukeltamassa. Tapaus oli ensimmäinen tunnettu, jossa merileopardi on tappanut ihmisen.[5]