L. T. Hobhouse

Leonard Trelawny Hobhouse (8. syyskuuta 1864 St Ives, Cornwall – 21. kesäkuuta 1929 Alençon, Ranska)[1] oli brittiläinen sosiologi ja yhteiskuntafilosofi, jota pidetään yhtenä sosiaaliliberalismin oppi-isistä.[2]

Leonard Hobhouse noin vuonna 1910.

Elämä ja ura

Hobhousen vanhemmat olivat pastori Reginald Hobhouse ja Caroline Trelawny. Hänen siskonsa oli tunnettu kansalaisaktivisti Emily Hobhouse.[3] Hobhouse opiskeli arvostetuissa yksityiskouluissa Marlborough Collegessa ja Oxfordin Corpus Christi Collegessa sekä Oxfordin yliopistossa. Valmistuttuaan hän oli vuosina 1887–1897 filosofian opettajana Merton Collegessa ja Corpus Christissä. Hänen ensimmäinen mainittava julkaisunsa oli vuonna 1893 ilmestynyt The Labour Movement, jossa hän puolusti ammattiyhdistystoimintaa. Vuosina 1897–1901 Hobhouse työskenteli liberaalin sanomalehden Manchester Guardianin toimittajana ja pyrki lähentämään liberaalipuoluetta uuteen työväenliikkeeseen. Muutettuaan vuonna 1902 Lontooseen hän toimi ammattijärjestö Free Trade Unionin sihteerinä 1903–1905 ja liberaalipuolueen lehden Tribunen politiikan toimittajana 1906–1907. Vuodesta 1907 kuolemaansa asti Hobhouse oli Lontoon yliopiston ensimmäisenä sosiologian professorina.[4][1][3][5]

Uransa myöhemmässä vaiheessa Hobhouse keskittyi yhä enemmän sosiologiaan, jonka kehittymiseen erilliseksi akateemiseksi tieteenalaksi hän osaltaan vaikutti.[5] Hän oli Sociological Review -lehden ensimmäinen päätoimittaja. Hän käsitteli teoksissaan myös teoreettista filosofiaa ja psykologiaa.[4]

Aatteet

Hobhousen liberalismi

Hobhouse halusi yhdistää liberaalin ihanteen yksilön vapaudesta kollektivistisin keinoin turvattavaan yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.[2][1] Hän piti klassisen liberalismin suosimaa laissez-faire-oppia virheellisenä ja vanhentuneena mutta torjui myös fabianistisen sosialismin, joka hänen mukaansa olisi johtanut liian byrokraattiseen järjestelmään.[1] Pyrittyään ensin nuoruutensa kirjoituksissa hylkäämään liberalismin kokonaan hän päättikin uudistaa sen.[2] Täydellisin esitys Hobhousen poliittisesta ajattelusta on hänen pääteoksessaan Liberalism (1911), jossa hän kutsui edustamaansa aatesuuntausta liberaaliksi sosialismiksi.[4][5]

Hobhousen mukaan liberalismin ihannoima vapaus on pohjimmiltaan arvokasta siksi, että se antaa ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään. Siksi yhteiskunnan tulee edistää negatiivisten vapauksien ohella myös sosiaalisia oikeuksia, jotka tarjoavat ihmisille paremmat mahdollisuudet itsensä kehittämiseen. Pelkkä vapaa markkinatalous ei hänen mukaansa kykene takaamaan kaikille kohtuullista toimeentuloa ja turvaa köyhyydeltä, ja olisi moraalisesti kestävämpää tehdä niistä valtion turvaamia kansalaisoikeuksia kuin jättää asia yksityisen hyväntekeväisyyden varaan. Vaikka yksityisomaisuus oli hänen mukaansa sinällään hyvä asia, sen olemassaolo oli pikemminkin yhteisön kuin yksilöiden ansiota, joten yhteiskunnalla on oikeus puuttua siihen verotuksella ja tulonsiirroilla.[2]

Hobhousen kirjoitukset vaikuttivat jo 1890-luvulla Britanniassa nousseeseen ”uuteen liberalismiin”, joka korosti köyhyyden lievittämistä valtion taloudellisilla interventioilla ja niihin perustuvalla hyvinvointijärjestelmällä.[5] Teoksessaan Mind in Evolution (1901) hän pyrki osoittamaan, että tieteen ansiosta yhteiskunnan ja ihmisyyden kehitystä voisi ohjata rationaalisella suunnittelulla eikä pelkästään yksilöiden välisellä kilpailulla, kuten sosiaalidarwinistit väittivät. Viimeisinä vuosinaan Hobhouse alkoi suhtautua epäileväisesti valtiojohtoisiin taloudellisiin instituutioihin ja ehdotti sen sijaan talouden kontrollointia eräänlaisen hajautetun kiltasosialismin muodossa.[4]

Muita näkemyksiä

Hobhouse arvosteli Britannian hallituksen imperialistista ulkopolitiikkaa teoksessaan Democracy and Reaction (1904). Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 hän vaati aluksi Britanniaa pysymään puolueettomana. Hobhouse luopui myöhemmin sodanvastaisesta kannastaan, koska katsoi Britannian taistelevan moraaliin ja järkeen nojaavan sivistyksen puolesta, kun taas Saksa edusti hänen mielestään hegeliläisyyden synnyttämää irrationaalista ja väkivaltaista sivistystä. Hän toivoi kuitenkin sodan päättämistä sovintorauhaan.[4][3]

Teoksia
  • The Labour Movement (1893)
  • The Theory of Knowledge (1896)
  • Mind in Evolution (1901)
  • Democracy and Reaction (1904)
  • Morals in Evolution (1906)
  • Liberalism (1911)
  • Development and Purpose (1913)
  • The World in Conflict (1915)
  • Questions of War and Peace (1916)
  • The Metaphysical Theory of the State (1918)
  • The Rational Good (1921)
  • The Elements of Social Justice (1922)
  • Social Development, Its Nature and Conditions (1924)

Lähteet
  1. Leonard Trelawny Hobhouse (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.7.2017.
  2. Kari Saastamoinen: ”Sosiaaliliberalismi: L. T. Hobhouse”, s. 159–177 teoksessa Eurooppalainen liberalismi – Etiikka, talous, politiikka. Atena Kustannus, Jyväskylä 1998.
  3. Leonard Trelawny Hobhouse (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 30.7.2017.
  4. Leonard Trelawny Hobhouse Facts (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Encyclopedia of World Biography. Yourdictionary.com. Viitattu 30.7.2017.
  5. Leonard Trelawny Hobhouse (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Oxford Reference. Viitattu 30.7.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.