Leon Cooper
Leon N. Cooper (s. 28. tammikuuta 1930)[1] on yhdysvaltalainen fyysikko. Hän sai vuoden 1972 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä John Bardeenin ja Robert Schriefferin kanssa suprajohtavuuden perusteoriasta, jota kutsutaan heidän mukaansa BCS-teoriaksi.[2]
| Leon N. Cooper | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. tammikuuta 1930 New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Columbian yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Serber |
| Instituutti | Brown University |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt |
|
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1972) |
Cooper on professorina Brownin yliopistossa Rhode Islandin Providencessä, Yhdysvalloissa.[3] Hän on työskennellyt myös CERNissä.
Lähteet
- Leon Neil Cooper
- Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 39. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google book (limited preview). (englanniksi)
- BrainParad (Arkistoitu – Internet Archive)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.