Leo Kalervo

Leo Kalervo Eklin (kirjailijanimi Leo Kalervo) (27. syyskuuta 1924 Leppävesi, Laukaa – 22. kesäkuuta 2011[1] Helsinki[2]) oli suomalainen kirjailija.

Vapaana kirjailijana vuodesta 1958 toiminut Leo Kalervo sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti (1961, 1967 ja 1978), Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 1985 ja Pro Finlandia -mitalin 1973. Hänen tuotantonsa aiheena on muuttuva maaseutu.[1] Kalervo kertoo esikoisteoksessaan Malttamaton nuoruus nuoren kamppailusta pahaa sairautta vastaan. Jouko Tyyri on tiivistänyt Kalervon kirjallisen sanoman sanoihin "maa ja maltti". Tyyrin näkemys Kalervosta on, että tämä on kuin maratoonari: pääsee vauhtiin vasta parin sadan sivun jälkeen. Kalervo kehitti ihmisen sisäisestä kriisistä kumpuavaa muutosta teoksessa Pelivara (1961) ja sen jälkeisissä teoksissa.[2]

Kalervoa oli luonnehdittu vanhakantaiseksi maalaisrealistiksi, mutta vähitellen ilmeni, että hän oli osunut ajan hermoon. Ekologinen ajattelu liikkui samoilla linjoilla kuin Kalervo esimerkiksi romaanissa Maa kuuntelee sinua (1977), jossa raskas ruumiillinen työ saa kunnian koneiden edellä. Teoksessa Vuonna 1932 (1978) hän korostaa perustyön merkitystä aikakauden talouslamassa.[2]

Novellikokoelmassa Elämän koulussa (1986) Kalervo kuvaa tarkasti maalaiselämää[2], ja romaanin Syömäköyhä (1983) päähenkilö on maaseutua kiertävä halkokauppias, jonka varovaisuus on eduksi talouslaman iskiessä mutta haitaksi naisten iskennässä. Muistelmiaan hän kirjasi teoksiin Itseäni jäljittämässä (1981) ja Hyötysuhde (1989).

Kalervo kävi Suomen osuuskauppakoulun ja Alkio-opiston.[2]

Leo Kalervo Eklin kuoli kesäkuussa 2011 86-vuotiaana sairastettuaan pitkään Alzheimerin tautia.[3]