Leo Gauriloff

Leo Gauriloff (5. lokakuuta 1956 Inari – 23. elokuuta 2019 Tukholma[1][2][3]) oli kolttasaamelainen laulaja, kitaristi ja säveltäjä. Hänet tunnettiin lähinnä akustisen teräskielisen kitaran soittajana, mutta hän soitti myös muita akustisia kielisoittimia.[2]

Leo Gauriloff
Henkilötiedot
Syntynyt	5. lokakuuta 1956 Inari
Kuollut	23. elokuuta 2019 (62 vuotta) Tukholma
Ammatti	muusikko[1]
Muusikko
Laulukielet	suomi koltansaame
Tyylilajit	maailmanmusiikki folk blues näytelmämusiikki
Soittimet	kitara, sambur, mandola, buzuki, syntetisaattori
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Gauriloff varttui Nellimin lähellä Mustolassa. Hän menetti äitinsä kotiseutuaan järkyttäneessä murhatapauksessa, ja hänet kasvatti 10-vuotiaaksi hänen isoäitinsä, jolta hän omaksui koltansaamen kielen. Kotona Gauriloff valmisti lastulevystä ensimmäisen kitaransa, jonka äänen hän vahvisti painamalla sen saunan pataa vasten.[2]

Perheessä oli muitakin kulttuurin harrastajia, ja musiikki vei mennessään niin Leo Gauriloffin kuin hänen vanhemman veljensä Jaakon. Sisarentyttärestä Katja Gauriloffista tuli menestyksekäs elokuvaohjaaja.[4]

Leo Gauriloffista toivottiin ensimmäistä kolttasaamelaista opettajaa, ja Kuopion musiikkilukion käytyään hän aloitti opettajaopinnot Oulun yliopistossa. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, ja Gauriloff päätyi Tampereelle ja sen musiikkipiireihin. Hän kuitenkin vaali saamelaisia sukujuuriaan ja lauloi suomen ohella myös koltan kielellä. Musiikin muodon hän lainasi populaarimusiikista, esim. bluesista, mutta hän työskenteli laaja-alaisesti mm. laulelman ja etnon parissa.[2]

Leo Gauriloff kiersi Nils-Aslak Valkeapään ja Paroni Paakkunaisen mukana. Gauriloff soitti kitaraa ja sähkökitaraa Valkeapään levyillä Sámi eatnan duoddariid (1978) ja Davás ja geassái (1982). Gauriloff tunnettiin erityisesti esiintymisistään Mikko Perkoilan kanssa vv.1982-1996. Hän soitti seitsemällä tämän levyllä ja toimi myös sovittajana. Muita muusikoita, joiden levyillä hän soitti, olivat Heikki Lund ja Kiti Neuvonen. Hän soitti kitaraa Piirpauke-yhtyeessä (1984).[2][5][6][7]

Gauriloff esiintyi Jukka Tervon kitaraduossa Tervo & Gauriloff 1970–1980-luvuilla niin klubeissa kuin suurilla kotimaisilla festivaaleilla, kuten Provinssirockissa Seinäjoella vuonna 1980 ja Suistomaan soittopäivillä Porissa vuonna 1981.[8][9]

Gauriloff soitti toista kitaraa dokumenttielokuvassa Kurki josta ei tullut lintua (1981).[10]

Grand Slam solistinaan Leo Gauriloff julkaisi salanimellä Trio Jyrkkäkallio singlen ”Kissa ja korttipakka” (1985).

Gauriloff sävelsi musiikin kolttasaamelaisten kohtaloista toisessa maailmansodassa kertovaan näytelmään Skoavdnji, jonka ensiesitys oli Beaivváš-saamelaisteatterissa vuonna 1994.[11][4] Gauriloff oli lasten ja nuorten näytelmiin erikoistuneen Ahaa Teatterin muusikko vuosina 1992–1993.[12]

Vuosituhannen vaihteessa Gauriloff muutti Tukholmaan, missä toimi niin muusikkona kuin lastentarhassakin. Hän kuoli Tukholmassa syöpään 62 vuoden iässä.[2]