Leo (arkkipiispa)
Leo (siviilinimeltään Leo Makkonen; s. 4. kesäkuuta 1948 Pielavesi) on Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa.[1]
| Arkkipiispa Leo | |
|---|---|
 |
|
 Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa |
|
|
16. joulukuuta 2001–
|
|
| Edeltäjä | Johannes |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leo Makkonen |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1948 Pielavesi, Suomi |
| Ammatti | pappi, piispa |
| Puoliso | Anita Makkonen (k. 1977) |
| Lapset | Tanja |
| Vanhemmat | Aleksanteri ja Jeudokia Makkonen |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
teologian maisteri teologian tohtori honoris causa |
| Uskonto | kristinusko |
| Lahko | ortodoksisuus |
Ura
Leo Makkosen vanhemmat Aleksanteri ja Jeudokia Makkonen olivat tulleet Pielavedelle evakkoina Salmista Laatokan Karjalasta. Leo Makkonen kirjoitti ylioppilaaksi Pielaveden yhteiskoulusta 1967. Ylioppilaskirjoitusten ja Kainuun prikaatissa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen hän opiskeli aluksi yhteiskuntatieteitä silloisessa Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella yhden lukuvuoden, kunnes hän vaihtoi ortodoksiseen pappisseminaariin.[2]
Makkonen suoritti ortodoksisen pappiskandidaatin tutkinnon Kuopiossa Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Vuonna 1995 hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon ja sai teologian maisterin arvon. Hän on arkkipiispa Hermanin ohella arkkipiispana toinen valkoisen papiston jäsen.
Leo Makkonen vihittiin diakoniksi ja papiksi 1973 ja piispaksi 1979. Hän on toiminut ortodoksisen nuorisotyön linjanjohtajana uskonnonopettajana Itä-Karjalan kansanopistossa 1972–1973, sen jälkeen ensin Ilomantsin ja sitten Turun piirin matkapappina 1973–1979. Vuonna 1979 hänet valittiin Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi nimikkeellä Joensuun piispa. Hän täytti kanonisen naimattomuusehdon, koska oli jäänyt leskeksi vuonna 1977.
Leo valittiin 1979 Oulun hiippakunnan piispaksi nimikkeellä Oulun metropoliitta 1.1.1980 alkaen, ja 1996 hänet valittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi nimikkeellä Helsingin metropoliitta. Lokakuussa 2001 hänet valittiin Karjalan ja koko Suomen arkkipiispaksi ja hän aloitti tehtävässä virallisesti 16. joulukuuta samana vuonna.[3] Arkkipiispan istuimen siirtyessä Helsinkiin Leo siirtyi vuoden 2018 alusta sinne ja sai virkanimikkeekseen Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa.[4]
Leo on ollut jäsenenä Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksessa vuodesta 1975 ja ortodoksisessa kirkollishallituksessa vuodesta 1980.
Leo perusti vuonna 2005 ortodoksisen kulttuurisäätiön, Karjalan hiippakunnan säätiön.
Arkkipiispa Leo aloitti jo Oulun metropoliittana toimiessaan valmistella teologian väitöskirjaa arkkipiispa Paavalista. Työ oli kesäkuussa 2009 kesken.[5]
Leo johti Karjalan Kielen Seuraa, johon liittyi taloussotkuja. Hänen arkkipiipakaudellaan ortodoksikirkossa on ollut myös vakavia työsuhderiitoja, joista osa niistä on päätynyt oikeuteen, osa on painettu villaisella.[6][7] Seura meni konkurssiin syyskuussa 2020[8].
Näkemyksiä
Arkkipiispa Leo on tuominnut jyrkin sanoin Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022. Maaliskuun alussa 2022 Leo tuomitsi Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillin sunnuntaina 6. maaliskuuta pitämän saarnan, jossa tämä osoitti tukensa Venäjän johdon toimille Ukrainassa. Moscow Times -lehden mukaan Kirill oli muun muassa sanonut Ukrainan sodassa olevan ”kysymys siitä, mille puolelle Jumalaa ihmiskunta asettuu”.[9] Leon mielestä Venäjän ukrainalaiseen siviiliväestöön kohdistamat julmuudet Butšassa ja muualla Ukrainassa ”eivät edusta enää sodan kauheuksia vaan äärimmäistä inhimillistä pahuutta”.[10]
Yksityiselämä
Arkkipiispa Leo on leski ja yhden lapsen isä.[1]
Leo toteutti 60-vuotispäivänään elämänikäisen haaveensa, kun hän rakennutti synnyinkyläänsä Pielavedelle tsasounan, jonka hän juhlapäivänään vihki käyttöön.
Tunnustukset
Arkkipiispa Leolle on myönnetty kunniatohtorin arvo Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa (2004) sekä ranskalaisessa Pyhän Sergein instituutissa (2005).[3]
Pyhän karitsan ritarikunnan suurmestari, 2001[11]
Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki 2006.[12]- Pyhän Henrikin risti 2008[13]
Lähteet
- Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 482–483. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- Brola, Mirva: Pielaveden pojasta piispaksi 1.6.2018. Helsingin ortodoksinen seurakunta.
- Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo 2022. Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia. Viitattu 7.6.2022.
- Aristarkos Sirviö: Arkkipiispa muuttaa Helsinkiin Simeon ja Hanna. 27.11.2017. Rekisteröimätön yhdistys S&H. Viitattu 28.11.2017.
- Loima, Jyrki: Esipaimen siunaa: Suomen ortodoksiset piispat 1892–1988, ”Arkkipiispa Paavali”, s. 252.
- Mattila, Marianne: Long Play: Arkkipiispa Leon perustama karjalan kielen seura on saanut rahoitusta alun perin Itä-Suomen yliopistolle myönnetystä valtion rahoituksesta Yle Uutiset. 24.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
- Monia armorikkaita vuosia. Long Play -verkkojulkaisu 23.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
- Outi Salovaara: Arkkipiispa Leon Karjala-seurassa konkurssi ja väärinkäytöksiä Suomen Kuvalehti. 27.11.2022. Otavamedia.
- Rinne, Tittamari: Suomen arkkipiispa Leo: Olen pettynyt patriarkka Kirillin puheisiin 9.3.2022. Yle Uutiset.
- Arkkipiispa Leo vetoaa Venäjän ortodoksikirkon johtoon: Herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! 3.4.2022. Ilta-Sanomat.
- Muut kunnia- ja ansiomerkit 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 7.6.2022.
- Presidentti myönsi lähes 5 500 kunniamerkkiä 30.11.2006. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2022.
- Arkkipiispa Leolle Pyhän Henrikin risti 9.6.2008. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 16.6.2008.
Aiheesta muualla
- Riikonen, Juha: / Leo (1948–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.9.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Arkkipiispan kanslian kotisivut.
- Arkkipiispa Leon kotisivut.
- Leo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)