Lentolaivue 28

Talvisodan alettua Ranska lahjoitti Suomelle 50 Morane-Saulnier M.S. 406 -hävittäjälentokonetta, joista kuitenkin vain 30 tuli Suomeen.[3] Saapuvia koneita varten perustettiin Lentorykmentti 2:een kolmas laivue, Lentolaivue 28. Laivueen komentajaksi määrättiin majuri Niilo Jusu. Kaluston saavuttua helmikuussa 1940, kolme lentuetta käsittävän laivueen tukikohdaksi tuli Säkylän lentokenttä, myöhemmin laivueesta irrotettuja pienempiä lento-osastoja siirtyi myös Turkuun, Uttiin ja Hollolan Pyhäniemeen.

Laivue osallistui talvisodan ilmasotatoimiin 288:lla[3] sotalennolla, joista torjuntalentoja oli 260, tiedustelulentoja 8 ja maataistelulentoja 20. Moranet joutuivat ilmataisteluun 22 päivän aikana 28 kertaa, saavuttaen 14 ilmavoittoa ja menettäen yhden koneen ilmatorjunnan alasampumana. Talvisodan viimeiset taistelut laivueen osalta suoritti Osasto Siren 11. maaliskuuta 1940.[4]

Lentolaivue 28:n ohjaajia lokakuussa 1942: vasemmalta luutnantti Kalle Uola, kapteeni Reino Turkki ja vääpeli Uuno Karhumäki.

Välirauhan aikana laivue siirtyi Naarajärvelle, jossa se oli ryhmittyneenä jatkosodan alkaessa 25. kesäkuuta 1941, komentajanaan kapteeni Sven-Erik Sirén.[5] 4. heinäkuuta 1941 laivue siirtyi Joroisiin, lähemmäs tulevaa sotatoimialuetta, päätehtävänään Karjalan armeijan etenemisen suojaus. Kenttäarmeijan etenemisen myötä laivue siirtyi 18. elokuuta Karkunrantaan ja edelleen 19. lokakuuta Viitanaan, josta muodostui laivueen tukikohta lähes vuoden ajaksi.[6] Laivue käytti lisäksi työkenttänään Äänislinnan lentokenttää. Laivueen 2. lentue lakkautettiin väliaikaisesti kalustomenetyksien takia 26. heinäkuuta 1942 alkaen. 3. elokuuta 1942 laivue siirtyi Hirvakseen. Laivueen komentaja vaihtui 24. elokuuta 1942, kun komentajaksi määrättiin majuri Auvo Maunula.[7] 2. lentue jatkoi toimintaansa lokakuussa 1942, Ranskasta hankittujen lisäkoneiden saavuttua peruskorjauksen jälkeen laivueeseen. 14. helmikuuta 1944 laivueen nimeä täsmennettiin lisäämällä nimeen laivueen tehtävää kuvaava etuliite, jolloin nimeksi tuli Hävittäjälentolaivue 28 (HLeLv 28). 17. toukokuuta 1944 laivueen komentaja majuri Maunula sai surmansa ilmataisteluharjoituksessa, uudeksi komentajaksi määrättiin 1. kesäkuuta alkaen majuri Per-Erik Sovelius.[8]

Laivue toimi edelleen Hirvakseen tukeutuen, kunnes se Kannaksen suurhyökkäyksen alettua vetäytyi rintaman siirtymisen takia 17. kesäkuuta alkaen Värtsilään. 10. heinäkuuta laivueen 2. ja 3. lentueesta muodostettiin majuri Soveliuksen komentama Osasto Sovelius, joka alistettiin Lentorykmentti 3:lle. Osaston tukikohdaksi tuli Lappeenranta, kalustona oli kymmenen Morane-konetta. 1. heinäkuuta laivue vastaanotti ensimmäisen Messerschmitt Bf 109 -hävittäjän.[9] MT-koneita saatiin heinäkuun aikana lisää 2. ja 3. lentueen kalustoksi, jolloin lentueiden Morane-kalusto luovutettiin 1. lentueelle. Hävittäjälentolaivue 28 saavutti 9. elokuuta 1944 viimeisen ilmavoittonsa, joka jäi myös viimeiseksi todistetuksi Suomen ilmavoimien jatkosodassa saavuttamaksi ilmavoitoksi.[10] Laivue saavutti jatkosodassa 121 ilmavoittoa, menettäen sotatoimissa 27 Morane-konetta sekä 17 lentävään henkilökuntaan kuuluvaa kaatuneena.

Aselevon solmimisen jälkeen Lapin sodassa laivue siirtyi 9. syyskuuta 1944 alkaen Onttolaan, josta edelleen 2. lokakuuta Vaalaan, tehtävänään Tornion maihinnousua seuranneen hyökkäyksen tukeminen. 13. lokakuuta laivue lensi viimeisen sotalentonsa, jonka jälkeen se siirtyi hyökkäyksen edetessä Kemiin 15. lokakuuta, josta edelleen Rissalaan 27. marraskuuta. 4. joulukuuta 1944, Ilmavoimien siirtyessä rauhanajan vahvuuteen, laivueen uudeksi nimeksi tuli Hävittäjälentolaivue 21.[11]

Vuosina 1945–48 laivue toimi Rissalassa kouluttavana yksikkönä. Kalustona laivueella oli Morane-koneista muunnetut, venäläisellä Klimov-moottorilla varustetut MS_v-koneet.[2] Pariisin rauhansopimuksen salliessa Suomen ilmavoimille vain 60 hävittäjäkonetta, vanhentuneet Moranet poistettiin käytöstä ja laivue lakkautettiin 15. syyskuuta 1948.

Morane-Saulnier M.S. 406.

• Luettelo Lentolaivue 28:n ilmavoitoista ja sotatoimitappioista

• Keskinen, Kalevi – Stenman, Kari – Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 6 – Messerschmitt Bf 109 G. Helsinki: Tietoteos, 1976. ISBN 951-9035-23-0.
• Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma II. Kerava: Jukka Raunio, 1993. ISBN 951-96866-0-6.
• Keskinen, Kalevi – Stenman, Kari: Ilmavoimat sodan jälkeen. Tampere: Apali, 1999. ISBN 952-5026-14-0.
• Keskinen, Kalevi – Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 17 – Lentorykmentti 2. Espoo: Kari Stenman, 2001. ISBN 951-98751-0-7.
• Keskinen, Kalevi – Partonen, Kyösti – Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat 1928–40. Espoo: Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99743-0-2.

• Stenman, Kari: Moranelaivue. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2014. ISBN 978-952-68233-0-0.