Lentokonesuunnittelija

Lentokonesuunnittelija on henkilö, joka suunnittelee lentokoneita tai osia lentokoneista.

Usein termillä tarkoitetaan pääsuunnittelijaa tai pääkonstruktööriä, jollaiset johtivat itsevaltaisesti lentokoneiden suunnittelua 1960-luvulle asti, kuten Lockheedin Clarence Johnson tai saksalainen Kurt Tank. Sen jälkeen työ on ollut tiimien tekemää, ja pääsuunnittelijan rooli on kutistunut projekti- tai tuotepäälliköksi, ja hänen oma panoksensa kokonaisuuteen on vähentynyt. Airbus A300 on positiivinen esimerkki suunnittelutiimin toteuttamasta koneesta.

Termiä voi tulkita laajastikin pitäen lentokonesuunnittelijoina alan opettajia ja tutkijoita, joiden panos suunnittelutyön tai itse lentokoneiden tekniseen muutokseen on suuri.

Kuuluisia suunnittelijoita

Ensimmäiset menestyksekkäät lentokonesuunnittelijat olivat saksalainen Otto Lilienthal (liitovarjo) 1800-luvun lopulla ja Wilbur ja Orville Wright (moottorilentokone) vuonna 1903. Heitä edelsi esimerkiksi Leonardo da Vinci, joka suunnitteli liitokoneen, joka epäonnistui testissä, ja helikopterin, jota ei rakennettu.

Englanti
Italia
Neuvostoliitto
Saksa
Ranska
Hollanti/Saksa
Yhdysvallat
Tšekkoslovakia

Suunnittelun rajat kiinni teknologiassa ja doktriineissa

Suunnittelijat ovat aina olleet sidoksissa ajan teknologiaan, esimerkiksi polttomoottoriin ja suihkumoottoriin. Vuodesta 1903 alkaen suihkumoottorin tuloon asti tehtaan tai asiakkaan (esimerkiksi ilmavoimat) valitsema moottori vaikutti suunnitteluun ratkaisevasti. Valmet Vihuri on tästä hyvä esimerkki.

Sopeutuminen talousoloihin on lentokoneen kehityksen ajuri – esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen alan taantumisen kausi: vaikka talous kasvoi, lentokone ei kehittynyt. Vasta 1920-luvun eurooppalaiset Schneider-nopeuskisat ja Yhdysvaltain postilennot mittarilentona kehittivät lentokoneen lähemmäksi sitä, miksi se nykyään mielletään.

Politiikka on vaikuttanut valintoihin: esimerkiksi 1930-luvun alun panostus matkustaja- ja pommikoneisiin johtui osaksi markkinoista osaksi douhetismista, joka oli aselajin oma päätös olla kehittämättä hävittäjäkoneita. Usein sotilaslentokoneen tilaaja on vaatinut koneelta monia eri rooleja – esimerkiksi hävittäjä ja pommittaja – ja vain harvoin on suunnittelija pystynyt toteuttamaan lentokoneen, jonka ominaisuudet ovat hyvät.

On arvioitu, että 1930-luvulla työhön tullut lentokonesuunnittelija oli urallaan mukana kymmenien lentokoneiden suunnittelussa. 2000-luvulla työuralle mahtuu yksi tai kaksi konetyyppiä. Eräät suunnittelijat, esimerkiksi Max Holste, ovat kiertäneet tätä rajoitetta liikkumalla yhtiöstä ja mantereelta toiselle.

Suomalaisia lentokonesuunnittelijoita

Suomessa merkittävämpiä lentokonesuunnittelijoita ovat olleet muun muassa Valtion lentokonetehtaan pääkonstruktööri, lentokoneinsinööri Kurt Berger, Valtion lentokonetehtaan johtaja, lentokoneinsinööri, majuri Asser Järvinen ja pääkonstuktööri, professori, insinöörieverstiluutnantti Arvo Ylinen. Myös Karhumäen veljekset kunnostautuivat suunnittelemalla itse Karhu 1-, Karhu 2-, Karhu 3- ja Tiira-lentokoneen. VL Myrsky- ja VL Pyörremyrsky -koneen suunnittelua johti Torsti Verkkola, mutta etenkin Myrskyn suunnittelun johdossa oli useita henkilöitä. 1950-luvulla Elias Järvineva suunnitteli Valmet Tuuli- ja 1970-luvulla Valmet L-70 Vinka -lentokoneen. 1980-luvulla Jaakko Harjumäki suunnitteli Valmet L-90 Redigon.

Heidän lisäkseen monet ovat suunnitelleet itselleen harrastus- ja yleisilmailukoneita: Torolf Eklund suunnitteli TE-1-lentoveneen, Juhani Heinonen HK-1 Keltiäisen ja Markku Koivurova ATOL 495 -lentoveneen, Jukka Tervamäki suunnitteli gyrokoptereita ja Aki Suokas hinauslentokoneen. Pekka Tammi puolestaan suunnitteli 1970-luvun alussa kansainvälisissä kilpailuissa menestyneen PIK-20-purjelentokoneen, josta tuli 420 kappaleen tuotantomäärällään eniten valmistettu suomalainen lentokone.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.