Lennox Lewis

Lewis syntyi vuonna 1965 Lontoon West Hamissa jamaikalaisten vanhempien lapsena. Kaksitoistavuotiaana hänen perheensä muutti Kincheneriin, Ontarioon Kanadassa. Lewis kävi lukion Cameron Heights Collegiate -instituutissa, missä hän loisti urheilussa, erityisesti kanadalaisessa jalkapallossa, jalkapallossa ja koripallossa. Lopulta hänen suosikkiurheilulajinsa oli kuitenkin nyrkkeily. Nyrkkeilyssä hän kehittyi nopeasti ja voitti juniorien amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuden vuonna 1983.[2]

Seuraavana vuonna Lewis otteli superraskaassa sarjassa Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Olympialaiset eivät menneet aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä hän hävisi Yhdysvaltojen Tyrell Biggsille,[2] sijoittuen lopulta viidenneksi.

Lewis ei halunnut siirtyä vielä olympialaisten jälkeen ammattilaiseksi vaan hän harjoitteli seuraavat neljä vuotta voittaakseen kultaa seuraavissa olympialaisissa.

Lewisin amatööriuran saldo oli 94 voittoa ja 11 tappiota.[3]

Soulin olympialaisten loppuottelussa Lewis kukisti toisen tulevan ammattilaisten maailmanmestarin, Riddick Bowen teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.[2] Vuonna 1990 Lewisistä tuli Euroopan nyrkkeilyliiton (EBU) raskaansarjan mestari.[2] Maaliskuussa 1991 hänestä tuli myös Britannian mestari.[2] Tämän jälkeen hänet oltiin arvostettu tuolloin viiden parhaan iskijän joukkoon raskaassasarjassa. Lewis otteli Donovan Roddockia vastaan pääsystä WBC-liiton MM-otteluun. Ammattilaisurallaan Lewis nousi ensimmäisen kerran WBC-liiton maailmanmestariksi 1992 pistevoitolla Tony Tuckerista. Voitollaan Lewis nousi ensimmäiseksi isobritannialaiseksi maailmanmestariksi 1900-luvulla ja puolusti titteliään menestyksekkäästi kaksi kertaa, kunnes kärsi yllätystappion Oliver McCallille tyrmäyksellä. Ottelussa Lewis käytännöllisesti katsoen juoksi suoraan McCallin nyrkkiin tipahtaen siitä kanveesille.

Lewis palasi voittojen tielle heti seuraavissa otteluissaan. Pyrkiessään uudelleen WBC-liiton titteliotteluun, Lewis teki selvää jälkeä alemmista haastajistaan, kuten Tommy Morrisonista ja olympiavoittaja Ray Merceristä. Mercer ottelun jälkeen Lewis pääsi haastamaan vuonna 1997 Oliver McCallin uudestaan. Ottelun panoksena oli WBC liiton väliaikaisen mestarin vyö. Vyö oli jäänyt avoimeksi Tysonin ja Lewiksen jäätyä vaille yhteisymmärrystä ottelusta.[4] Uusintaottelussa Lewistä vastaan McCall lopetti tuntemattomasta syystä nyrkkeilyn hieman ennen neljännen erän alkua. Hän ei kävellyt kulmaukseensa kolmannen erän loputtua, kuten yleisesti on tapana, vaan kierteli ympäri kehää. Ottelun loppuajan hän kieltäytyi nyrkkeilemästä ja käveli ympäri kehää. Viidennessä erässä Lewis pommitti kovan iskusarjan sisään eikä McCall edes yrittänyt torjua. Tämän jälkeen tuomari keskeytti ottelun.

Pian Oliver McCallin ottelun jälkeen Lewis otteli Henry Akinwandea vastaan. Lewis voitti ottelun viidennen erän diskauksella Akinwanden sitoessa lähes koko ottelun ajan. Tämä ottelu sinetöi Lewisin aseman WBC liiton mestarina. Seuraavaksi Lewis kohtasi puolalaisen Andrzej Gołotan, jonka hän tyrmäsi ensimmäisen erän aikana.

Pari vuotta myöhemmin 1999 Lewis pääsi ottelemaan kiistattomasta maailmanmestaruudesta Evander Holyfieldin kanssa. Ottelun lopputulos oli ratkaisematon, vaikka useimpien mielestä Lewisin olisi kehätapahtumien perusteella kuulunut voittaa. Kuusi kuukautta myöhemmin miehet kohtasivat uudelleen, ja Lewis voitti jo ikääntyneen Holyfieldin kaikin tuomariäänin. Hieman ironista ottelussa oli se, että heidän jälkimmäistä kohtaamistaan pidettiin yleisesti ensimmäistä ottelua tasaväkisempänä. Jälkimmäinen ottelu kuitenkin sinetöi Lewisin aseman raskaansarjan kiistattomana mestarina.

Lewis puolusti kiistatonta mestaruuttaan kolme kertaa voittaen Michael Grantin kahdessa erässä, tyrmäämällä Francis Bothan, ja voittamalla 12 eräisen ottelun David Tuaa vastaan, kunnes hävisi yhden iskun tyrmäyksellä keskinkertaisena pidetylle Hasim Rahmanille. Muun muassa George Foreman oli varoitellut Lewistä lähtemästä liian itsevarmana miesten väliseen 1. otteluun.[5] Lewis oli valmentautunut kehnosti osallistuessaan Ocean's Eleven filmin kuvauksiin.[6] Miehet ottivat uusinnan seitsemän kuukautta myöhemmin, jolloin puolestaan Rahman sai kuunnella luvunlaskun kymmeneen.[7]

Pääartikkeli: Lennox Lewis vs Mike Tyson

Tämän ottelun jälkeen Lewis kohtasi kauan odottamansa Mike Tysonin vuonna 2002 ja voitti ottelun ylivoimaisesti tyrmäten Tysonin kahdeksannessa erässä. Ottelun aikana Lewis käytti fyysisiä etujaan tehden tilaa ulottuvalla jabillaan ja lähitilanteissa sitomalla. Lewis pohti ennen ottelua nyrkkeilyn lopettamista Tyson-ottelun jälkeen.[8] Lewis–Tyson-ottelun lipunmyynti oli hidasta[9].

Lewisin piti alun perin otella juhannuksena 2003 Kirk Johnsonin kanssa, mutta ottelu peruuntui Johnsonin loukkaannuttua harjoituksissa. Näin Johnssonin tilalle saatiin lyhyellä varoitus ajalla Ukrainan Vitali Klytško. Lewis voitti Klytškon teknisellä tyrmäyksellä. Klytško johti niukasti ottelua keskeytyshetkellä kaikkien tuomarien kirjanpidossa, mutta Klytškon silmäkulmavamma esti hänen ottelemisensa, ja tuomari päätti keskeyttää ottelun. Näin Lewis säilytti mestaruutensa jälkipuinnista huolimatta. Lewisin viimeisessä ottelussa hän näytti jo selviä ikääntymisen merkkejä: hänen työskentelynsä kehässä oli enää varjo siitä, mitä se oli hänen parhaina päivinään. Lewis oli kaikesta huolimatta kuitenkin viimeisessä ottelussaankin saamassa ottelua hallintaansa viidennessä ja kuudennessa erässä. Asiaan vaikutti ainakin osittain varmasti myös se että Klytškon silmäkulmasta valui runsaasti verta eikä hän nähnyt kaikkia Lewisin iskuja. Välittömästi ottelun jälkeen kehässä pidetyssä haastattelussa hän oli energiaa täynnä ja uhosi kiivaasti, että olisi voittanut Klytškon joka tapauksessa vedoten muun muassa hänen veriseen naamaansa. Ennen ottelua hän oli julistanut hoitelevansa Klytškon nuoremman veljen Volodymyrin aamiaiseksi ja Vitalin lounaaksi. Ottelu Vitali Klytškoa vastaan jäi kuitenkin Lewisin viimeiseksi otteluksi.

Lewisin tunnetuimmat ottelut olivat vuonna 1999 käyty kamppailu Evander Holyfieldin kanssa sekä Mike Tysonin kohtaaminen vuonna 2002. Lewis ilmoitti lopettamisestaan helmikuussa 2004.[10]

Marraskuussa 2008 uutisoitiin Lewisin mahdollisesta paluusta. Lewisin mukaan raskaan sarjan heikko taso houkuttelee takaisin kehiin ja hän voisi riittävän suuresta rahallisesta tarjouksesta vetää hanskat uudelleen käteen.[11] Vuonna 2009 Lewis valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen.[12]