Lennart Peterson

Frans Lennart Peterson (11. marraskuuta 1877 Pietarsaari – 1. maaliskuuta 1938 Viipuri) oli suomalainen kirurgi ja ylilääkäri.[1][2][3]

Lennart Petersonin vanhemmat olivat merikapteeni, kirjakauppias Frans Gustaf Peterson (1842–1907) ja Mathilda Sofia Sandström (1848–1927). Hän pääsi ylioppilaaksi 1896 Oulun ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1902, lääketieteen lisensiaatiksi 1906 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1934. Hän teki opintomatkoja Skandinavian maihin ja Saksaan.[1][2][3]

Peterson oli amanuenssina Marian sairaalan kirurgisella osastolla 1906–1908, apulaislääkärinä kirurgisessa sairaalassa 1909–1912 ja Savonlinnan ja Loviisan yleisten sairaaloiden lääkärinä 1912–1914. Hänet nimitettiin 1914 Viipurin lääninsairaalan I alilääkäriksi. Peterson oli Viipurin kaupunginsairaalan ylilääkärinä 1927–1934 ja Viipurin lääninsairaalan ylilääkärinä vuodesta 1934 alkaen. Peterson julkaisi tutkielmia kirurgian alalta suomalaisissa ja ulkomaisissa lääketieteellisissä aikakauslehdissä. Tutkielmat kohdistuivat pääasiassa vatsaontelon kirurgiaan ja useat niistä käsittelivät haimasairauksia. Peterson kuoli 60-vuotiaana maaliskuun alussa 1938 lyhyen sairauden jälkeen. Hänen suuri tieteellinen kirjastonsa lahjoitettiin Viipurin kaupungille.[2][3]

Peterson harrasti purjehdusta ja hän teki pitkän matkan purjehdusretkiä Itämerellä aina Baltian rannikolle ja Saksan koillisrannikolle saakka. Pisimmät purjehdusretket ulottuivat Juutinraumaan ja Göteborgiin saakka. Hän harrasti myös valokuvausta kuvaten Viipurin rakennuksia.[3]

Lennart Peterson oli naimisissa vuodesta 1907 sairaanhoitaja Elsa Maria Hammarin (1877–1954) kanssa.[1][3]