Leningradin alue

Leningradin alue (ven. Ленингра́дская о́бласть, Leningradskaja oblast) on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä, yksi Venäjän federaation jäsenalueista, federaatiosubjekteista. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Lisäksi alue ympäröi siihen kuulumatonta Pietarin liittokaupungin aluetta, joka muodostaa oman federaatiosubjektinsa.[8][9][3] Vaikka Leningradin kaupunki muutti nimensä takaisin Pietariksi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, Leningradin alueen nimi pysyi ennallaan.

Leningradin alue
Ленинградская область
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Leningradin alueen sijainti Venäjän federaatiossa
Leningradin alueen sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 60°N, 31°E
Valtio Venäjä Venäjä
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Hatsina (92 937 as.)[1]
 – suurin kaupunki Hatsina
 – kuvernööri Aleksandr Drozdenko[2]
Pinta-ala  ([3]) 85 908,8 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 716 868
 – väestötiheys 20,1 as./km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 502 126,1 milj. RUB[4]
 – asukasta kohti 292 466 RUB,
noin 7 165 EUR[5]
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[6][7]
Symbolit
 – lippu Leningradin alueen lippu
 – vaakuna Leningradin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 47
 – ISO 3166 RU-LEN
lenobl.ru

Maantiede

Leningradin alue on pääasiassa alankoa tai alavaa tasankoa. Alueen korkein kohta (291 m) sijaitsee Vepsän ylängöllä lähellä Ojattijokea. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alueella on 1 800 järveä ja se rajoittuu pohjoisessa niistä Euroopan suurimpiin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi ja alueen lounaiskulma sivuaa hieman Peipsijärveä.[8][3][10]

Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi, Laatokkaan laskeva Olhavanjoki sekä alueen länsirajana toimiva, Suomenlahteen laskeva Narvanjoki. Merenkulullisesti on merkittävä myös Saimaan kanava-alue, joka alkaa Suomenlahdelta Viipurista ja nousee kohti Suomen rajaa (Nuijamaa) ja edelleen Lappeenrantaa.[8][3]

Hallinto

Leningradin alue on yksi Venäjän federaation jäsenalueista (federaatiosubjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Hatsina.[11][12] Leningradin alueen Lomonosovin piirin hallinnollinen keskus Lomonosov sijaitsee Pietarin kaupungin puolella.

Alueellinen jako
Leningradin alueen piirijako.

Pääartikkeli Leningradin alueen hallinnollinen jako

Kunnallishallintoa varten Leningradin alue on jaettu yhteen kaupunkipiirikuntaan sekä 17 piiriin (kunnallispiiriin: ven. munitsipalnyi raion). Piirit käsittävät 62 kaupunkikuntaa ja 142 maalaiskuntaa.lähde?

Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Leningradin alueen kunnallispiirit

Oheisessa taulukossa väkiluku pohjautuu Venäjän 2010 väestönlaskennan alustaviin tuloksiin.[13]

KunnallispiiriVenäläinen nimiVäkiluku 2010Hallinnollinen keskus
Boksitogorskin piiriБокситого́рский муниципальный район53 469Boksitogorsk
Hatsinan piiriГа́тчинский муниципальный район231 254Hatsina
Jaaman piiriКингисе́ппский муниципальный район77 898Jaama (Kingisepp)
Kirišin piiriКи́ришский муниципальный район64 387Kiriši
Kirovskin piiriКи́ровский муниципальный район101 410Korotka (Kirovsk)
Koskenalan piiriПодпоро́жский муниципальный район31 836Koskenala (Podporožje)
Käkisalmen piiriПриозе́рский муниципальный район61 697Käkisalmi (Priozersk)
Lomonosovin piiriЛомоно́совский муниципальный район71 096Lomonosov
Lotinapellon piiriЛодейнопо́льский муниципальный район30 847Lotinapelto (Lodeinoje Pole)
Lugan piiriЛу́жский муниципальный район76 625Laukaa (Luga)
Olhavan piiriВо́лховский муниципальный район95 794Olhava (Volhov)
Seuloskoin piiriВсе́воложский муниципальный район261 706Seuloskoi (Vsevoložsk)
Slantsyn piiriСла́нцевский муниципальный район43 653Slantsy
Sosnovyi BorСосновый Бор66 003Sosnovyi Bor
Tihvinän piiriТи́хвинский муниципальный район71 347Tihvinä (Tihvin)
Tusinan piiriТо́сненский муниципальный район123 617Tusina (Tosno)
Viipurin piiriВы́боргский муниципальный район200 481Viipuri
Volossovan piiriВо́лосовский муниципальный район49 570Volossova

Kaupungit

Oheisesta kartasta ilmenee Leningradin alueen kaupunkien sijainti, sekä eräitä keskeisimpiä alueen ja Euroopan yhteisön välisen liikenteen ja kaupan solmupisteitä. Taulukossa on esitetty Leningradin alueen kaupunkien väkiluvut Venäjän 2010 väestönlaskennan mukaan (kaupunkilaiset). Joissain tapauksissa kaupunkipiirin alueella on myös hieman maaseutua. Tällöin kaupunkipiirin sisäisiä maaseutuasukkaita ei katsottu kaupunkilaisiksi; esimerkiksi Sosnovyi Borin tapauksessa tällaisia maaseudun asukkaita oli 102 henkeä.[8][13]

KaupunkiVenäläinen nimi(kyrillinen)KunnallispiiriVäkiluku
2010
AntreaKamennogorskКаменногорскViipurin piiri6 761
BoksitogorskBoksitogorskБокситогорскBoksitogorskin piiri16 593
EnsoSvetogorskСветогорскViipurin piiri15 973
HatsinaGatšinaГатчинаHatsinan piiri92 566
IvangorodIvangorodИвангородJaaman piiri9 797
JaamaKingiseppКингисеппJaaman piiri48 667
KirišiKirišiКиришиKirišin piiri52 826
KoivistoPrimorskПриморскViipurin piiri6 122
KommunarKommunarКоммунарHatsinan piiri20 265
KorotkaKirovskКировскKirovskin piiri25 633
KoskenalaPodporožjeПодпорожьеKoskenalan piiri18 729
KäkisalmiPriozerskПриозерскKäkisalmen piiri18 929
LaukaaLugaЛугаLugan piiri36 409
LomkkaNikolskojeНикольскоеTosnon piiri19 345
LotinapeltoLodeinoje PoleЛодейное ПолеLotinapellon piiri21 053
LupanaLjubanЛюбаньTusinan piiri4 188
OlhavaVolhovВолховOlhavan piiri47 344
PellaOtradnojeОтрадноеKirovskin piiri23 874
PikaljovoPikaljovoПикалёвоBoksitogorskin piiri21 567
PähkinälinnaŠlisselburgШлиссельбургKirovskin piiri13 305
SeuloskoiVsevoložskВсеволожскSeuloskoin piiri59 689
SierattalaSertolovoСертоловоSeuloskoin piiri47 854
SlantsySlantsyСланцыSlantsyn piiri33 587
SjasstroiSjasstroiСясьстройOlhavan piiri13 747
Sosnovyi BorSosnovyi BorСосновый БорSosnovyi Bor65 901
TihvinäTihvinТихвинTihvinän piiri58 843
TusinaTosnoТосноTosnon piiri39 127
UurasVysotskВысоцкViipurin piiri1 244
Uusi-LaatokkaNovaja LadogaНовая ЛадогаOlhavan piiri8 839
ViipuriVyborgВыборгViipurin piiri80 013
VolossovaVolosovoВолосовоVolossovan piiri12 162

Väestö

Leningradin alueen asukasluku oli 1 716 868 (2010) ja väestötiheys 20,1 asukasta neliökilometriä kohden. Maakunnan väestöstä kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa asui 65,7% ja maaseudulla 34,3%.[1]

Aiempien, vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan eläkeläisiä oli 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömänä oli tällöin 15 % työkykyisestä väestöstä.lähde?

Etniset ryhmät

Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuoden 2002 väestönlaskennassa alueen alkuperäisiä suomensukuisia kansallisuuksia edustivat: karjalaisia 2 057, vepsäläisiä 2 019, inkerikkoja 177 ja vatjalaisia 12.

Alla olevaan taulukkoon on koottu Leningradin alueen etniset ryhmät vuosien 2002 ja 2010 väestönlaskentojen mukaan. Erikseen on listattu kansallisuudet, joiden edustajia asui vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan alueella vähintään 1 000. Huomaa, että vuoden 2010 osalta käytössä ovat vasta alustavat tulokset ja että laskennassa varsin monet eivät kertoneet etnistä ryhmäänsä.[14][15][16]:

KansallisuusMäärä
(2002)[15]		Osuus
kansallisuutensa
ilmaisseesta
väestöstä
 % (2002)		Määrä
(2010)[16]		Osuus
kansallisuutensa
ilmaisseesta
väestöstä
 % (2010)
venäläiset***1 495 39191,741 485 90592,7
ukrainalaiset41 8422,5731 7692,0
valkovenäläiset26 2901,6116 8301,1
tataarit***9 4500,588 6930,5
armenialaiset5 5180,347 0720,4
uzbekit1 0010,066 7170,4
azerit3 8550,244 5740,3
suomalaiset***7 9650,494 3660,3
romanit***4 5740,283 8850,2
tšuvassit2 8170,17****
saksalaiset2 3720,15****
mordvalaiset2 2450,14****
karjalaiset2 0570,13****
vepsäläiset2 0190,121 3800,1
moldovalaiset1 9770,122 6980,2
juutalaiset1 7340,11****
puolalaiset1 6410,10****
georgialaiset***1 5780,10****
virolaiset***1 4110,09****
baškiirit1 1020,07****
korealaiset1 0300,06****
Muu kansallisuus*12 6310,7725 0531,6
Kansallisuutensa
ilmoittaneet
yhteensä		1 630 177100,001 602 121100,0
Ei ilmoittanut
etnistä
ryhmäänsä		39 028---114 747---
Väestö
yhteensä		1 669 205---1 716 868---

* Koostuu yli 130 eri ryhmästä
** Näiden etnisten ryhmien osuutta ei eritelty alustavassa vuoden 2010 väestönlaskennan yhteenvedossa.
*** Taulukossa mukaan laskettu joitain edustajia läheisistä etnisistä ryhmistä: esim. venäläisiin 95 kasakkaa ja 1 pomori, suomalaisiin 35 inkeriläisalueiden suomalaista, romaneihin 1 Keski-Aasian romani, virolaisiin 2 Viron setukaista.

Näitä edeltäneessä vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia.lähde?

Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä laski edelleen. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen.lähde?

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Leningradin alueen väestöstä oli:[17][18][19]

Talous

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Leningradin alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 502,1 miljardia ruplaa.[4] Tämä on 1,3 prosenttia koko Venäjän BKT:stä. Asukasta kohti laskettu BKT-osuus oli 292 500 ruplaa eli vuoden 2010 lopun valuuttakursseilla 7 165 euroa.[5] Taso oli korkeampi kuin Venäjällä keskimäärin (112 % maan keskiarvosta).

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn. lähde?

Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin.[20][10][21] Leningradin alueelta EU:n suuntaan johtavat liikenneyhteydet – maantiet, rautatiet, laivaväylät ja satamat sekä kaasuputket ovat hyvin keskeisessä asemassa sekä Suomen että Viron ja Venäjän välisessä kaupassa ja matkustajaliikenteessä.

Satamat

Leningradin alueella on useita tärkeitä satamia ja alue on väylä paitsi Pietariin ja Nevalle, näiden kautta lukuisiin Venäjän jokisatamiin, sekä esimerkiksi Laatokalle, Ääniselle, Vienanmerelle ja Kaspianmerelle. Viipurin kautta kulkeva Saimaan kanava muodostaa laivaväylän Itä-Suomen sisävesille. Leningradin alueen satamista merkittävimpiä ovat Ust-Lugan satama ja Primorskin öljysatama, muita rahtisatamia ovat Vysotskin öljyterminaali ja Viipurin satama. Ust-Lugan satamaa Suomenlahden eteläreunalla on kehitetty voimakkaasti; se oli vuoden 2014 tammi-syyskuun rahtitilastojen mukaan nousemassa Itämeren suurimmaksi rahtiliikenteen satamaksi. Siellä sijaitsee esimerkiksi 2012 avattu Itämeren 2. öljyputkiston vientiterminaali.[22][23][24] Primorskin öljysatama Koivistossa oli 2010-luvun alussa rahtitonnimäärältään Itämeren suurin satama, mutta osa öljynviennistä on sittemmin ohjattu Suomenlahden etelärannan Ust-Lugaan.[25][26][27]

Lähteet
  1. Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel -taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  2. Gubernator Leningradskoi oblasti, Julkaisija= lenobl.ru, Viitattu= 2013-01-28
  3. О регионе: Ленинградская област (Leningradin alueesta) lenobl.ru. Arkistoitu 19.2.2012. Viitattu 28.2.2012. (venäjäksi)
  4. Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel -taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  5. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  6. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan Yle uutiset. 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 26.10.2014.
  7. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  8. Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000.. Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008.. Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  9. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  10. Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
  11. Закон Ленинградской области от 05.04.2021 № 32-оз ∙ Официальное опубликование правовых актов ∙ Официальный интернет-портал правовой информации publication.pravo.gov.ru. Viitattu 15.2.2023.
  12. Органы власти Ленобласти завершат переезд в Гатчину в 2022 году www.kommersant.ru. 16.9.2020. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
  13. Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 11.2.2012. (venäjäksi)
  14. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. National composition of population for regions of the Russian Federation (MS-Excel) (Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Vuoden 2002 kansallisen väestönlaskennan tuloksia. Taulukko 4.2: Väestön kansallinen koostumus Venäjän federaation alueissa. (4-2.xls-tiedosto)) Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  16. Информационные материалы об окончательных итогах Всероссийской переписи населения 2010 года. Приложение 7: Национальный Состав Населения По Субъектам Российской Федерации (MS-Excel) (Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Vuoden 2010 kansallisen väestönlaskennan lopputulosten tiedotusmateriaalit. Liite 7: Väestön kansalaisuus alueittain Venäjän federaatiossa. (tab7.xls-tiedosto)) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Arkistoitu 30.4.2020. Viitattu 26.2.2012. (venäjäksi)
  17. Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  18. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Leningradin alueen yhteenveto s. 188. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  19. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  20. Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000. Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  21. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  22. Statistika - Gruzooborot porta (Excel-muotoisten rahtitilastojen hakemissivulta, tämä vuoden 2014 yhdeksän kuukauden tilasto) 2014. Pietarin (seudun) satamahallinto, pasp.ru. Viitattu 26.10.2014. (venäjäksi)
  23. The Ust-Luga port enters the Top Five of the largest Russian ports 19.7.2012. ust-luga.ru. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
  24. Gruzooborot porta Ust-Luga (Lenoblast) v 2012 gody vyros v 2 raza - do 46,61 mln tonn (Ust-Lugan sataman (Leningradin alue) rahtimäärä 2012 tuplaantui - 46,61 milj. tonniin) 15.1.2013. portnews.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  25. ESIMO - Venäjän valtion yhtenäinen valtameritietojärjestelmä - Primorsk - Gruzoobort porta Primorsk (Primorskin sataman rahtimäärät valikon kautta) ESIMO, morinfocenter.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  26. Gruzooborot porta Primorsk v 2012 gody neznatšitelno sokratilsja - do 75 mln 768,7 tys. tonn (Primorskin sataman rahtimäärä 2012 - 74,7687 milj. tonnia) portnews.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  27. Throughput of Russia’s seaports up 5.6% to 565.5 mln t in 2012 15.1.2013. portnews.ru. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.