Lenin-museo

Tampereen Lenin-museo avattiin 20. tammikuuta 1946, päivää ennen V. I. Leninin kuoleman 22. muistopäivää. Museo sijaitsee Tampereen työväentalossa samassa salissa, jossa vuosina 1905 ja 1906 pidettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen salaiset kokoukset. Ensimmäisessä näistä kokouksista Lenin tapasi ensimmäisen kerran Josif Stalinin, ja toisessa hän lupasi tamperelaisille isännilleen tukevansa Suomen itsenäistymishankkeita. Salin ottamista museokäyttöön oli ehdotettu jo 1920-luvulla, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen poliittinen ilmapiiri oli hankkeelle suotuisa. Vuonna 1965 museon ulkoseinässä paljastettiin Tapio Tapiovaaran veistämä Leninin reliefi ja muistolaatta, jonka teksti kuului: V.I. Lenin on ilmaissut tässä talossa v. 1905 ja 1906 pidetyissä historiallisissa kokouksissa myötämielisyytensä kansamme itsenäisyystahtoa kohtaan.

Useimmista Lenin-museoista poiketen Tampereen museo ei ollut kommunistisen puolueen ylläpitämä, vaan sen omisti Suomi-Neuvostoliitto-Seura. Sen pitkäaikainen tukija oli Moskovan Lenin-keskusmuseo, jolta se sai sekä taloudellista apua että esineistöä. Ensimmäiset neuvostoturistit vierailivat museossa 1955, ja se kuului vuosikymmenten ajan Suomessa vierailleiden neuvostoliittolaisten pakolliseen ohjelmistoon. Vuonna 1986 museo teki kävijäennätyksensä: yli 27 000 vierasta, joista noin 20 000 neuvostoliittolaisia. Vuodesta 1976 museo ylläpiti myös Lenin-muistohuonetta Helsingin Hakaniemessä. Muistohuone sijaitsi miliisipäällikkö Kustaa Rovion entisessä asunnossa, jossa Lenin piileskeli kesällä 1917 matkalla Pietariin.

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistö myönsi Lenin-museolle Kansojen ystävyyden kunniamerkin työstä, jota Lenin-museo oli tehnyt tutustuttaakseen suomalaisia kansalaispiirejä V. I. Leninin elämään ja työhön. Lenin-museo täytti tuolloin 40 vuotta. Kunniakirjan ensimmäinen allekirjoittaja oli puhemiehistön puheenjohtaja Andrei Gromyko.

Neuvostoliiton purkauduttua joulukuussa 1991 Leninin patsaita kaadettiin ja Lenin-museoita lakkautettiin ympäri Eurooppaa. Venäjällä alkoi kiistely siitä, pitäisikö Leninin palsamoitu ruumis haudata vai ei. Lenin-museon johtaja Aimo Minkkinen vitsaili 1993, että museo voisi ottaa Leninin ruumiin kokoelmiinsa. Vitsi levisi maailmalle uutistoimisto Reutersin kautta.[6] Moskovan Lenin-keskusmuseon suljettua ovensa 1993 Tampereen museo jäi maailman viimeiseksi säännöllisesti toimivaksi Lenin-museoksi. Myös Tampereen museon kävijämäärät romahtivat ja se joutui lakkautusuhan alle; Helsingin Lenin-muistohuone suljettiin 1995. Samalla Neuvostoliitosta johdetun Lenin-kultin romahtaminen kuitenkin myös vapautti museon toimintaa, ja se saattoi suhtautua näyttelyissään kriittisesti Leniniin ja Neuvostoliittoon. 1990-luvun lopulta lähtien museo jälleen kasvatti kävijämääriään ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ”maailman ainoana Lenin-museona”. Museon omistaja oli Werstaaseen liittämiseen saakka Suomi-Neuvostoliitto-Seuran työn jatkaja Suomi–Venäjä-Seura. Museon johtaja oli vuoden 2013 loppuun asti filosofian tohtori Aimo Minkkinen[7][3].

Museon ulkoseinässä oleva Lenin-reliefi on joutunut pari kertaa vandalisoinnin kohteeksi. Vuonna 1977 kolme äärioikeistolaisen puolueen aktivistia töhri reliefin punaisella maalilla; myöhemmin miehet kertoivat suunnitelleensa alun perin koko museon räjäyttämistä.[8] Museon 50-vuotisjuhlien alla 1996 reliefi varastettiin ja se löytyi puoli vuotta myöhemmin tärveltynä.[9]

Karjalan palauttamista vaativa[10] Pro Karelia ry halusi 2009 muuttaa museon nimen Totalitarismin uhrien museoksi, ja museon toimialaksi yhdistys halusi neuvostototalitarismin esittelyn.[11][12]