Lena Olin

Olinin molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä. Hänen isällään Stig Olinilla[2] oli pää­osa useissa Ingmar Bergmanin varhais­kauden elo­kuvissa.

Ennen näyttelijä­uraansa Olin työskenteli mallina, ja hänet valittiin Miss Skandinaviaksi 1974. Hän opiskeli Tukholman teatterikorkeakoulussa 1976–1979, minkä jälkeen hänellä oli kiinnitys Dramateniin aina vuoteen 1991 asti. Yksi hänen ensimmäisistä elo­kuva­rooleistaan oli Tage Danielssonin elo­kuvassa Picasson seikkailut (1978). Ingmar Bergman ohjasi Olinia muun muassa elo­kuvassa Fanny ja Alexander (1982) ja televisio­elo­kuvassa Harjoitusten jälkeen (1984), jossa hänellä oli pää­rooli Erland Josephsonin vasta­näyttelijänä.

Olinin kansain­välinen läpi­murto­rooli oli Sabina Philip Kaufmanin ohjaamassa, Milan Kunderan saman­nimiseen romaaniin perustuvassa elo­kuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988), jossa hänen vasta­näyttelijöinään olivat Daniel Day-Lewis ja Juliette Binoche. Paul Mazurskyn Singer-kuvausta Vihassa ja rakkaudessa (1989) hän sai parhaan nais­sivu­osan Oscar-ehdokkuuden. Olin on näytellyt myös muun muassa Mike Figgisin Mr. Jonesissa (1993) Richard Geren kanssa, Roman Polańskin Yhdeksännessä portissa (1999), puolisonsa Lasse Hallströmin ohjaus­työssä Pieni suklaa­puoti (2000), joka perustuu Joanne Harrisin menestys­romaaniin, sekä televisio­sarjassa Alias.

Lena Olin on ollut naimisissa ohjaaja Lasse Hallströmin kanssa vuodesta 1994. He asuvat New Yorkissa. Olinilla ja Hallströmillä on yksi tytär, ja Olinilla on poika aiemmasta suhteesta näyttelijä Örjan Rambergin kanssa[3].

• Lena Olin Nationalencyklopedinissa
• Lena Olin. Ingmar Bergman Face to Face (Arkistoitu – Internet Archive)