Lemmy Kilmister
Ian Fraser ”Lemmy” Kilmister (24. joulukuuta 1945 Stoke-on-Trent, Englanti – 28. joulukuuta 2015 Los Angeles, Yhdysvallat) oli brittiläinen rockmuusikko ja Motörhead-yhtyeen laulaja-basisti.
| Lemmy Kilmister | |
|---|---|
 Lemmy vuonna 2005. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. joulukuuta 1945 Stoke-on-Trent, Englanti |
| Kuollut | 28. joulukuuta 2015 (70 vuotta) Los Angeles, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Lemmy |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1965–2015 |
| Tyylilajit | heavy metal, speed metal, hard rock, rock and roll, psykedeelinen rock, space rock |
| Soittimet | bassokitara, laulu, kitara, huuliharppu |
| Yhtyeet | Motörhead, Hawkwind, Girlschool, The Rockin' Vickers, Opal Butterfly, The Head Cat |
| Levy-yhtiöt | SPV |
| Aiheesta muualla | |
| www.imotorhead.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ura
Varhaiset vuodet
Lemmy aloitti muusikonuransa 1960-luvulla yhtyeissä Opal Butterfly, Sect ja Reverend Black & Rockin' Vicars (myöh. The Rockin' Vickers), joista viimeksi mainittu kävi esiintymässä myös Suomessa, muun muassa Rovaniemen Valistustalolla (nyk. Tivoli) ja Oulun Pyrinnöllä. Hän toimi vuonna 1967 puoli vuotta Jimi Hendrixin ja myöhemmin myös The Nicen roudarina. Vuonna 1971 Lemmy liittyi ”avaruusrock”-yhtye Hawkwindiin, jossa hän soitti bassoa. Aiemmin hän oli soittanut vain kitaraa. Lemmyn soittotyyli oli eräs Hawkwindin helposti tunnistettavan soundin perusaineksista. Hän lauloi useita kappaleita yhtyeen levyillä, myös Britannian singlelistalla 1972 kolmanneksi nousseella Silver Machinella. Vielä Space Ritual -levyn kannessa Lemmy esiintyy taiteilijanimellä Lemmy the Lurch. Hän soitti Rickenbacker-merkkisellä bassolla.[1]
Motörhead
Vuonna 1975 Lemmyn voimakas persoona ja hänen amfetamiininkäyttönsä aiheuttivat vakavia erimielisyyksiä Hawkwind yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Ristiriidat kärjistyivät Lemmyn erottamiseen, kun hänet oli pidätetty huumausaineiden hallussapidosta yhtyeen kiertueella Kanadassa. Lemmy perusti kitaristi Larry Wallisin ja rumpali Lucas Foxin kanssa uuden yhtyeen. Yhtyeen nimeksi suunniteltiin ensin Bastardia, mutta manageri Doug Smithin huomautettua, että tämä estäisi televisio- ja radioesiintymiset, nimeksi otettiin Motörhead. Nimi tuli Lemmyn viimeisestä Hawkwindille kirjoittamasta kappaleesta. Se tarkoittaa jenkkislangilla myös amfetamiinia käyttävää spiidifriikkiä, ”höyrypäätä”. Nimeen lisättiin vielä umlaut o:n päälle takavuosien hard rock -suosikin Blue Öyster Cultin innoittamana.[2]
Sekä Wallis että Fox jättivät yhtyeen varsin pian. Heidän tilalleen tulivat kitaristi ”Fast” Eddie Clarke ja rumpali Phil ”Philthy Animal” Taylor. Lemmyn kanssa he muodostivat kokoonpanon, jota pidetään Motörheadin aidoimpana ja parhaana. Yhtyeestä tuli suosittu vuosina 1980–1981, kun klassikoksi muodostunut albumi Ace of Spades julkaistiin.
Motörhead esiintyi Suomessa 33 kertaa[3], viimeisen kerran Helsingin Hartwall Arenalla itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2015. Studioalbumi Bad Magic ilmestyi 28. elokuuta 2015.
Elokuva ja televisio
Lemmy esiintyi musiikin ohella myös elokuvissa ja televisiossa, kuten komediassa Eat the Rich (1987), johon Motörhead teki myös soundtrackin. Toinen esiintyminen oli scifi-komediassa Hardware (1990) sekä myös elokuvassa Airheads (1994), jossa Lemmyllä on cameo.
Motörheadin sekä eräiden pienempien hankkeiden ohessa Lemmy on työstänyt materiaalia suunnitteilla olevalle sooloalbumilleen. Levyllä on alustavien tietojen mukaan soittamassa paljon vierailijoita. Lemmy on myös kirjoittanut lukemattomia määriä materiaalia muille artisteille, muun muassa Ozzy Osbournelle.
Viimeiseksi jääneen Suomen vierailunsa yhteydessä joulukuussa 2015 Kilmister ja Valio tekivät mainoksen ”En ole koskaan juonut maitoa”. Kilmisterin kuoleman jälkeen Valio, harkinnan jälkeen, julkaisi mainoksen maitofilminä. Filmin näki 33 maassa 87 miljoonaa ihmistä.[4]
Yksityiselämä
Lemmy on kirjoittanut omaelämäkerran White Line Fever, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Lemmy. Hän muutti vuonna 1990 Los Angelesiin. Lemmyn suosikkibaari Los Angelesissa oli Rainbow Bar & Grill.
Lemmy keräili natsi-Saksaan liittyvää esineistöä, jonka vuoksi häntä on usein syytetty äärioikeistolaiseksi. Hän on kuitenkin kertonut olevansa kiinnostunut niistä vain esteettisistä syistä ja piti itseään anarkistina ja libertaarina, joka on antikommunisti ja antifasisti. Haastattelussa vuonna 2011 hän piti natsismia ja stalinismia uskontoina, joissa Jumalan olivat korvanneet Hitler ja Stalin. Samassa yhteydessä hän arvosteli uskontoa ja kertoi olevansa agnostikko.[5]
Lemmy oli myös hyvin tunnettu elämänaikaisesta alkoholinkäytöstään. Hän oli juonut pullon Jack Daniel’s-viskiä päivittäin 30-vuotiaasta lähtien, ja lopetti sen vuonna 2013 siirtyen lääkärin suosituksesta vodkatuoremehuun. Lemmy jäi 1970-luvulla kiinni huumausainerikoksesta, ja hän käytti tuolloin LSD:tä sekä erityisesti amfetamiinia.
Lemmy ei ollut koskaan naimisissa.[6] Dokumentissa Lemmy The Movie (2010) hän kertoi, että hänellä on kaksi poikaa: Paul Inder ja toinen, jota hän ei ole koskaan tavannut. Vuonna 2004 hän kertoi Telegraph-lehdessä, että jälkeläisiä voi olla vielä yksi lisää.[7]
Kuolema
Lemmy Kilmister oli jo pidemmän aikaa taistellut vakavien terveysongelmien kanssa. Kilmister valitteli huonoa oloa ja hakeutui sairaalaan pari päivää 13. joulukuuta ennenaikaisesti järjestettyjen syntymäpäiväjuhliensa jälkeen. Hänet ehdittiin jo päästää sairaalasta mutta hänen aivonsa päätettiin kuitenkin kuvata, koska puhe kuulosti erikoiselta. Ensin epäiltiin pientä halvausta, mutta tutkimuksissa huomattiin että Kilmisterillä oli aivoihin ja niskaan levinnyt syöpä. Hänelle annettiin elinaikaa kahdesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kilmister oli ehtinyt juuri täyttää 70 vuotta, ja hän kuoli kotonaan Los Angelesissa [8] vain kaksi päivää diagnoosista, 28. joulukuuta 2015. Lopullisena kuolinsyynä oli eturauhassyöpä ja sydämen vajaatoiminta.[9] Lemmyn muistotilaisuus pidettiin Los Angelesissa 9. tammikuuta 2016 ja se näytettiin suorana internetissä, Motörheadin YouTube-kanavalla. Bändi kehotti fanejaan eri puolilla maailmaa osallistumaan virtuaalisesti muistotilaisuuteen ja nostamaan maljan Lemmyn elämälle. Hänet haudattiin Hollywoodin lähistöllä sijaitsevalle Forest Lawn Memorial Park -hautausmaalle.[10]
Ozzy Osbournen mukaan Lemmy oli älykäs, sivistynyt ja uskollinen ystävä.[11]
Diskografia
|
|
Lähteet
- MUSA 3/72, keskiaukeama; Jussi Niemi:HAWKWIND; artikkeli yhtyeestä
- Tiedätkö, mistä Motörhead sai nimensä ja öönsä? 30.12.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 1.1.2016. Viitattu 30.12.2015.
- Timo Toivonen: Lemmy Kilmister villitsi Suomea jo 1980-luvulla – katso vanhat kuvat Ilta-Sanomat. 29.12.2015. Viitattu 1.3.2022.
- Lemmyn tähdittämä Valion maitofilmi Vuoden Kampanjaksi Effie Awardseissa valio.fi. 26.1.2017. Valio. Viitattu 24.3.2019.
- http://www.theartsdesk.com/new-music/theartsdesk-qa-musician-lemmy-kilmister
- http://www.theguardian.com/music/2015/dec/29/lemmy-kilmister-obituary
- http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/law-and-order/12073617/Death-of-Motorhead-frontman-Lemmy-could-trigger-legal-battle-over-fortune.html
- Lemmy Kilmister’s Manager Details Frontman’s Terminal Brain + Neck Cancer Diagnosis 29.12.2015. Loudwire. Viitattu 30.12.2015. (englanniksi)
- Lemmy Kilmisterin kuolinsyy julki 20.1.2016. Iltalehti. Viitattu 20.1.2016.
- Julkinen muistotilaisuus saatteli Lemmy Kilmisterin lepoon 10.1.2016. YLE Uutiset. Viitattu 11.1.2016.
- http://www.rollingstone.com/music/news/ozzy-osbourne-remembers-lemmy-he-was-my-hero-20151229?page=4 (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Kilmister, Lemmy & Garza, Janiss: Lemmy: Omaelämäkerta. (White line fever: The autobiography, 2002.) Suomentanut Inka Parpola. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-206-7.
Dokumenttielokuvia
- Lemmy’s Shades (2005)
- Lemmy (2010)
Aiheesta muualla
- Motörheadin kotisivusto (englanniksi)
- The Rockin' Vickers site (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lemmy Kilmister Internet Movie Databasessa. (englanniksi)