Lemminkäinen (Sibelius)

Lemminkäinen op. 22 on Jean Sibeliuksen neliosainen orkesterisarja, jonka osat Tuonelan joutsen ja Lemminkäisen kotiinpaluu ovat kuuluneet suomalaisten orkesterien ohjelmistoon kantaesityksestään alkaen. Sarjan kaksi muuta osaa Lemminkäinen ja saaren neidot ja Lemminkäinen tuonelassa olivat Sibeliuksen tahdosta esityskiellossa. Syynä esityskieltoon on saattanut olla se, ettei Robert Kajanus pitänyt näistä osista. Lemminkäis-sarjan musiikki on kiinteässä yhteydessä 1890-luvun symbolistiseen suuntaukseen.

Lemminkäisen partituurin ensimmäinen sivu kriittisestä kokonaisjulkaisusta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julisti 1891 sävellyskilpailun ensimmäisen suomenkielisen oopperan säveltämisestä, jonka tuli olla suomalaisen säveltäjän kirjoittama ja olla "sisällyksensä puolesta mytologista tai historiallista ainetta". Jean Sibelius suunnitteli ilmeisesti kilpailun innoittamana pitkän oopperan Veneen luominen säveltämistä, ja Tuonelan joutsen perustuu tämän oopperan alkusoitoksi suunniteltuun materiaaliin. Sibelius kuitenkin luopui suunnitelmasta ottaessaan etäisyyttä musiikillisesti Richard Wagneriin.[1]

Sävellys joutui kantaesityksen jälkeen kritiikin kohteeksi; Nya Pressen -lehden kriitikko Karl Flodin kirjoitti:

”Tällainen musiikki tuntuu ihan patologiselta ja jättää niin sekavia, piinallisia ja luonteeltaan epämääräisiä vaikutelmia, että niillä on hyvin vähän yhteistä sen esteettisen mielihyväntunteen kanssa, jota kaiken kaunotaiteen ja ennen muuta musiikin tulee herättää.”

Vasta vuonna 1935 Lemminkäinen esitettiin toisen kerran kokonaisena, ja 1954 teos julkaistiin kokonaisuudessaan, jolloin toisen ja kolmannen osan paikkaa vaihdettiin eli Tuonelan joutsen siirrettiin toiseksi osaksi. Vuoden 1935 esitys sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton.[2]