Lempi

Lempi tarkoittaa nykyisin rakkautta. Vanhassa, alkuperäisessä merkityksessä lempi oli toisaalta arvaamattomaksi koettu voima, joka hallitsi ihmistä, ja sai aikaan seksuaalisen halun ja kiintymyksen. Lemmen ajateltiin vievän järjen ja voivan johtaa ihmisen rappioon ja typeriin tekoihin. Toisaalta taas lemmellä tarkoitettiin taipumusta tai onnea houkuttaa hyviä kumppaniehdokkaita. Lemmettömyys taas merkitsi, ettei hyviä kumppaniehdokkaita tullut vastaan.

Lempi oli merkittävä ominaisuus varsinkin naimattomalle. Jos nuorella oli hyvä lempi, se tarkoitti onnea naimakaupoissa. Jos nuori oli lemmetön, se merkitsi, ettei mahdollisuuksia kunnollisiin naimakauppoihin ollut.

Lempi oli tärkeämpi naisille kuin miehille, koska nainen (tai naisen suku) oli naima-asioissa useimmiten passiivinen osapuoli, jonka täytyi odottaa miehen (tai miehen naima-asioiden hoitajan) yhteydenottoa. Mies saattoi lähteä kosimaan haluamaansa naista, mutta naisen täytyi vain toivoa, että hänellä olisi lempeä, jotta häntä tultaisiin kosimaan.

Lempi katsottiin usein riippumattomaksi muista ihmisen ominaisuuksista, kuten ihmistä ympäröiväksi taikavoimaksi.[1] Esimerkiksi hyvä ulkonäkö, rikkaus tai mikään muukaan (naimakaupoissa eduksi katsottu) ominaisuus ei välttämättä vaikuttanut lempeen. Uskottiin, että jos ihminen oli lemmetön, ei hän päässyt hyviin naimisiin, vaikka olisi ollut millainen. Lemmettömän ihmisen ongelma oli pikemminkin yliluonnollisissa kuin maallisissa asioissa. Naiset ovat laulaneet kansanlauluja, joissa he ilmaisevat olevansa kauniita tai hyvää sukua, mutta valittavat lemmettömyyttään katkerana muiden, huonompiosaisten naisten paremmasta onnesta naima-asioissa.

Lemmennostatus

Monet nuoret ja naimattomat yrittivät nostaa lempeään taikuudella. Lemmennostatusta katsoivat tarvitsevansa varsinkin naiset, jotka pelkäsivät jäävänsä tai olivat jo jääneet vanhoiksi piioiksi. Hyvän tytön jääminen vanhaksi piiaksi oli jo selvä merkki huonosta lemmestä ja siitä, että jokin yliluonnollinen asia aiheutti naiselle ongelman. Joskus jopa kade oli saattanut varastaa toisen perheen tyttären lemmen omalle tyttärelleen.

Usein tarvittiin lemmenasioihin perehtyneen tietäjän apua. Tietäjät tekivät taikatemppuja ja lukivat loitsuja. Yleisiä rituaaleja olivat neidon kylvetys saunassa ja savuavan tulen yli hyppääminen. Lemmennostatusloitsujen kieli vaihtelee viattomasta rivoon. Nuorten tyttöjen loitsut olivat kilttejä ja toiveikkaita; niissä saatettiin toivoa, että kun mies tulee, niin tulisi hyvä, kaunis tai rikas. Näin kuului eräs loitsu, jossa toivotaan tulen väen tarttumista miehiin (osa loitsusta):

Nouse lempi liehumahan,
Kunnia kukoistamahan!
Kule kuu, palate päivä,
Pala nuorten miesten mieli!
Sydän syttyköön tulehen,
Povi polttohon kovahan,
Vatsa valkian väkehen,
Mieli melki heltehesen,
Jott’ ei saisi öissä maata
Eikä päivällä levätä!
Palo tuli, palo taula,
Pala nuorten miesten mieli!
Paras sulle, ei pahinta,
Paras poikien seasta,
Kiltin kirkkorahvahasta,
Sorehin sotaväestä,
Verevin vesien päältä!
(SKVR:9988[2])

Vanhojen piikojen epätoivoisissa lemmennostatuksissa kieli oli rivompaa. Esimerkiksi (osa loitsusta):

Kissan kiihko, koiran kiihko,
Tauhualta tamman kiihko,
Tallista oriin kiihko!
Nouse, lempi, liehumaan,
Kunnia, kupahumaan
Tämän piian pillun päälle,
Tämän peiposen perälle.
Tämän lapsen lanteille!
Ei sitte sinä ikänä,
Jos ei tänä keitona kesänä
Muiska mulkut, keiska kellot,
Kynnä kyrpä persettäsi,
(…)
Vaan taiten taivonen tekisi,
Kun kyrpiä sataisi,
Lieriä leretteleisi
Tynnyrin tytön osaksi,
Kontin kunni kohtaloksi!
(SKVR:4719[3])

Katso myös

Lähteet
  1. Kulonen, Ulla-Maija: ”Miten suomalaiset kiroilivat ennen kristinuskoa?”, Sana kiertää : kirjoituksia suomen kielestä, s. 369-375. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISSN 0355-5437. ISBN 951-37-1649-X.
  2. Suomen Kansan Vanhat Runot:9988
  3. Suomen Kansan Vanhat Runot: 4719
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.