Lammin taistelu

Valkoisten vallattua Tampereen 6. huhtikuuta, alkoi kymmeniä tuhansia punapakolaisia pyrkimään Länsi-Suomesta kohti itää. Heidän reittinsä kulki aluksi Hämeenlinnaan, josta pakolaiset jatkoivat Turengin ja Lammin kautta kohti Lahtea. Kun saksalaiset Hämeenlinnan valtausta edeltävänä päivänä 25. huhtikuuta miehittivät Turengin, kääntyi virta Hämeenlinnan pohjoispuolelle Hattulaan, josta pakolaiset nyt kiersivät Lammille Tuuloksen kautta. Samana päivänä käytiin myös Laitikkalan taistelu, joka avasi Lempäälän suunnasta tulleille pakolaisille reitin Lammille.[1]

26. huhtikuuta tapahtuneen Hämeenlinnan valtauksen jälkeen saksalaisten oli tarkoitus turvata kaupunki ottamalla haltuunsa Tuuloksen ja Lammin välinen alue, sekä samalla katkaista punaisten pakoreitti. Seuraavana päivänä saksalaiset miehittivät punakaartilaisista tyhjentyneen Syrjäntaan kylän Tuuloksessa ja etenivät Hämeenlinnasta samana aamupäivänä myös Lammille, jossa oli Turengin suunnasta saapuneita pakolaisia, perääntyviä punakaartin osastoja sekä paikkakunnan oma punakaarti. Pakolaisten vetäytymistä suojanneet punaiset olivat linnoittautuneet noin kilometrin verran Lammin kirkonkylän eteläpuolella sijaitsevan Lemetinmäen rinteille rakennettuihin asemiin. Ne oli suunnattu pohjoisesta suuntautuvaa hyökkäystä silmällä pitäen, mutta saksalaiset hyökkäsivät punaisia vastaan etelästä käsin.[2]

Saksalaiset hyökkäsivät iltapäivällä kolmen ratsumestari Walter von Ehrenkrookin johtaman eskadroonan voimin. Rynnäkkö kesti 2–3 tunnin ajan, kunnes punaiset vetäytyivät asemistaan ja lähtivät seuraamaan kylästä poistuneita pakolaisia Pääjärven eteläpuolitse Kosken suuntaan tai pohjoispuolitse Putulan kylään päin. Punaisten vetäytymisen jälkeen saksalaiset miehittivät Lammin kirkonkylän, ja saivat samalla myös kymmeniä vankeja.[2][3]

28. huhtikuuta osa Lammilla olleista saksalaisista jatkoi Syrjäntakaan vahvistamaan siellä olleita joukkoja. Kun saksalaisten linjat murtuivat seuraavan yön aikana käydyssä Syrjäntaan taistelussa, päättivät he perääntyä tuhansien punapakolaisten alta myös Lammilta. Suurin osa palasi Hämeenlinnaan, jossa olivat saksalaisten pääjoukot, mutta osa vetäytyi myös valkoisten hallussa olleeseen Evoon.[3]

Ennen vetäytymistään 29. huhtikuuta saksalaiset päättivät tuhota Lammin kirkon kellotapulissa sijainneen punaisten ase- ja ammusvaraston, jota he eivät ehtineet ottamaan mukaansa. Tapuliin oli varastoituna noin 300 kivääriä sekä tykinammuksia, kiväärinparuunoita ja konekiväärin ammusvöitä. Saksalaiset ottivat mukaansa kirkossa pitämänsä punaiset vangit ja komensivat kylään jääneet asukkaat poistumaan kodeistaan Padasjoen suuntaan. Saksalaiset sytyttivät lähtiessään tapulin, joka paloi voimakkaasti ammusten räjähdellessä. Pian siitä lentäneet kekäleet sytyttivät myös viereisen kivikirkon paanukaton tuleen, ja liekit levisivät nopeasti myös sisätiloihin. Tuulen mukana liekit levisivät maantien toiselle puolelle, jossa syttyivät kansakoulu, säästöpankki sekä kolme muuta rakennusta.[3]

Palavia kekäleitä kulkeutui myös vielä kauemmas, jossa tuhoutuivat seurahuone, eläinlääkärin talo sekä useita pieniä mökkejä. Liekkeihin jäi myös yksi navetta, jossa olleet eläimet menehtyivät liekkeihin. Kirkonkylään ei jäänyt kuin muutama mies, eivätkä hekään pystyneet sammuttamaan tulipaloja, kun ainoaa paloruiskua säilytettiin kellotapulissa. Kylästä paenneet asukkaat näkivät valtavat lieskat, mutta eivät uskaltaneet lähteä sammutustöihin, luullessaan räjähteleviä ammuksia taistelun ääniksi. Lammin kirkonkylästä tuhoutui lopulta noin puolet. Saksalaisten vetäytymisen jälkeen valkoiset valtasivat paikkakunnan 1. toukokuuta.[3]

Lammin taistelussa kaatui 10 saksalaista ja haavoittui noin 20. Heistä yhdeksän haudattiin Lammin kirkkomaalle, jonne pystytettiin Urho Heinäsen suunnittelema muistomerkki vuonna 1920. Joukkohautaan haudattiin myöhemmin myös muualla valkoisten puolella kaatuneita lammilaisia. Heidän lisäkseen muistomerkkiin kaiverrettiin Mommilan kahakassa marraskuussa 1917 surmansa saaneen Alfred Kordelinin nimi, vaikka hänet on haudattu kotikaupunkiinsa Raumalle.[3][4] Kymmenes kaatunut saksalainen oli aliupseeri Walter Gessner, joka haudattiin Kataloisten seurantalon pihaan. Lammin suojeluskunta pystytti paikalle muistomerkin vuonna 1920.[5]

Taistelussa kaatuneiden punaisten tarkka lukumäärä ei ole selvillä, mutta heitä oli noin 20–35. Joidenkin lähteiden mukaan kaatuneita olisi jopa parisataa, mutta luku on suuresti liioiteltu.[6] Heidät haudattiin joukkohautaan taistelupaikalle Konnarin kylään, jonne myöhemmin siirrettiin myös muualle aikaisemmin haudattuja sekä Lammilla teloitettuja punaisia. Kirkkoherra Gustaf Eugen Airila olisi vielä samana vuonna halunnut siirtää vainaat kirkkomaalle, mutta tuomiokapituli ei antanut siihen lupaa. Paikalle pytytettiin muistomerkki vuonna 1951 ja Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala siunasi joukkohaudan vainajat lopulta elokuussa 1998.[7]