Leland Irving

WHL-joukkue Everett Silvertips varasi Irvingin 81. pelaajana vuonna 2003. Hän pelasi kauden 2003–2004 Spruce Grove Timberwolvesin juniorijoukkueessa ja sai tililleen yhden WHL-ottelun. Tulokaskaudellaan 2004–2005 Irving jäi vielä kakkosmaalivahdiksi Michael Wallille ja sai tililleen 23 runkosarjaottelua. Kaudella 2005–2006 hän nousi kuitenkin Silvertipsin ykkösmaalivahdiksi ja torjui 67 runkosarjaottelussa. Irving pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa.[2] Hänet valittiin kauden päätteeksi WHL:n läntisen konferenssin toiseen tähdistökentälliseen.[3]

Calgary Flames varasi Irvingin ensimmäisellä kierroksella 26. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2006. Kaudella 2006–2007 Irvingillä oli WHL:n paras torjutaprosentti (92,9%).[2] Tammikuussa 2007 hän teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Flamesin kanssa. Irving liittyi sen farmijoukkue Omaha Ak-Sar-Ben Knightsin vahvuuteen saman kevään pudotuspeleissä, joissa hän toimi luukkuvahtina kauden kahdessa viimeisimmässä AHL:n playoff-ottelussa Curtis McElhinneylle.

Viimeisellä WHL-kaudellaan 2007–2008 Irving sivuutti 21 nollapelillään liigan kaikkien aikojen yhden kauden nollapeliennätystä, joka oli Bryan Bridgesin hallussa kaudelta 2005–2006. Seuraavalla kaudella 2008–2009 Tyson Sexsmith rikkoi kuitenkin heidän ennätyksensä 22 nollapelillään.

Irving siirtyi Calgary Flamesin organisaatioon kaudeksi 2008–2009, jolloin hän nousi sen farmijoukkue Quad City Flamesin ykkösmaalivahdiksi ja torjui 47 runkosarjaottelussa. Kaudeksi 2009–2010 Calgaryn farmijoukkueeksi vaihtui Abbotsford Heat, jossa Irving jakoi varsin tasaisesti torjuntavastuun David Shantzin kanssa, joka kuitenkin kantoi päävastuun kevään 2010 pudotuspeleissä. Irving valittiin 1. marraskuuta 2009 AHL:n viikon pelaajaksi.[2] Hän pelasi kauden aikana myös kahdeksan ottelua sarjatasoa alempana ECHL-joukkue Victoria Salmon Kingsissä. Kaudella 2010–2011 Irving nousi taas Heatin selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Heinäkuussa 2011 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen Flamesin kanssa.[4]

Kaudella 2011–2012 Irving jakoi Heatin torjuntavastuun Danny Taylorin kanssa. Hänet valittiin 10. marraskuuta 2011 AHL:n viikon pelaajaksi. Irving debytoi kauden aikana myös NHL:ssä, jossa hän sai tililleen seitsemän ottelua. Irving pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 16. joulukuuta 2011 vieraissa Florida Panthersia vastaan. Hän sai ottelussa tililleen 39 torjuntaa, mutta Flames kuitenkin hävisi sen lukemin 3–2. Irving kuitenkin palkittiin kolmen tähden tähtipelaajana.[5][3] Heinäkuussa 2012 hän teki taas vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen Flamesin kanssa.[6]

Irving jäi kaudella 2012–2013 NHL:n työsulun aikana Heatin maalivahtihierarkiassa kolmanneksi Barry Brustin ja Danny Taylorin jälkeen. NHL-kauden alettua hänelle aukesi tie myös Flamesiin hetkellisesti, kun Miikka Kiprusoff loukkaantui. Irving pelasi kauden aikana kuusi NHL-ottelua. Elokuussa 2013 hän siirtyi vapaana agenttina try-outille SM-liigajoukkue Jokereihin lähtökohtaisesti paikkaamaan Eero Kilpeläisen loukkaantumista.[7] Neljän runkosarjaottelun jälkeen Irving sai loppukauden 2013–2014 kattaneen sopimuksen joukkueeseen.[8] Kelpo hyvän kauden pelannut Irving ei saanut kuitenkaan haluamaansa jatkosopimusta KHL:ään siirtyneistä Jokereista.

Kaudeksi 2014–2015 Irving teki vuoden mittaisen sopimuksen KHL-joukkue Avangard Omskin kanssa.[9] Hänen harjoituskauden otteensa eivät kuitenkin vakuuttaneet joukkueen päävalmentaja Raimo Summasta, joten Irvingin sopimus purettiin yhteisymmärryksessä aivan kauden kynnyksellä.[10] Hän sai noin viikkoa myöhemmin kutsun NHL-joukkue Tampa Bay Lightningin harjoitusleirille, mutta Irving päätti kuitenkin tehdä sopimuksen toisen KHL-seuran, Salavat Julajev Ufan kanssa.[11] Hänen kautensa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, kun Irvingin torjuntaprosentiksi jäi 20 runkosarjaottelussa 88,3. Hän menetti kauden mittaan Ufan ykkösmaalivahdin roolinsa Vladimir Sohatskille, eikä Irving saanut enää pudotuspeleissä peliaikaa. Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, jossa Ufa eteni finaaliin häviten sen kuitenkin sveitsiläiselle Genève-Servette HC:lle lukemin 0–3. Maaliskuussa 2015 Ufa tiedotti Irvingin olevan valmis etsimään itselleen uuden seuran.[12]

Syksyllä 2015 Irving haki try-outin kautta pelipaikkaa Minnesota Wildista.[13] Hän jäi kuitenkin ilman jatkosopimusta ja teki lokakuussa vuoden mittaisen AHL-sopimuksen seuran farmijoukkue Iowa Wildin kanssa.[14] Hän kantoi suurimman osan joukkueen torjuntavastuusta. Syyskuussa 2016 Irving siirtyi vapaana agenttina hakemaan pelipaikkaa ammattilaistry-outin kautta Pittsburgh Penguinsin NHL-joukkueesta. Lokakuussa seura lähetti hänet AHL-joukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsiin,[15] mutta ennen kauden 2016–2017 alkua Irving sai kuitenkin sopimustarjouksen SM-liigajoukkue KooKoosta, jonne hän siirtyi loppukauden sopimuksella. Irving hankittiin paikkaamaan Juha Järvenpään pitkäaikaista loukkaantumista.[16][17] Hänen omaan kauteensakin mahtui tammikuussa 2017 tullut, viikkoja kestänyt loukkaantuminen.[18]

Elokuussa 2017 Irving teki vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Lehigh Valley Phantomsin kanssa.[19] Irving ei ehtinyt pelata otteluakaan Phantomsissa, sillä hänet kaupattiin toiseen AHL-seuraan, San Diego Gullsiin.[20]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa	Ruotsi 2007	jääkiekko
U-18 Junior World Cup
Kultaa	Břeclav 2005	jääkiekko

Irving edusti Kanadaa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden. Irving toimi kuitenkin koko turnauksen ajan kakkosmaalivahtina Carey Pricelle, eikä pelannut otteluakaan.[2] Irving pelasi myös U-18 Junior World Cupissa vuonna 2005, jolloin hän torjui Kanadalle kultaa.[21]

Irving pelasi myös World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2005, jolloin hän torjui Canada Pacificin joukkueelle hopeaa. Irvingillä oli myös turnauksen paras torjuntaprosentti (94,2%).[2]