Vehnä

Vehnä eli leipävehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva itsepölytteinen eli kleistogaami viljalaji, josta tehdään muun muassa leipää.

Vehnä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Vehnät Triticum
Laji: aestivum
Kaksiosainen nimi

Triticum aestivum
L.
Katso myös

  Vehnä Wikispeciesissä
  Vehnä Commonsissa

Vehnänviljelyn historia

Leipävehnän lähisukulaisia ovat yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum), jotka ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, missä niitä alettiin viljellä jo 10 000 vuotta sitten.[1][2]

Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum aestivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän ja Kaspianmeren ympäristössä sekä Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.[2] Arkeologisten todisteiden mukaan sitä on viljelty ainakin jo kuudennella vuosituhannella eaa.[2][3] Antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa ja aikuinen mies söi kilon vehnäleipää päivässä.[4]

Lounais-Suomessa vehnää on viljelty jonkin verran jo vuosisatoja, mutta sen viljely yleistyi Suomessa vasta 1900-luvulla.[5] Sotien jälkeen vehnä alkoi syrjäyttää ohran ja rukiin asemaa.[6]

Vehnänviljely nykyisin

Vehnä on riisin ja maissin ohella yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljalajista, ja vuosittain sitä tuotetaan maailmassa noin 600 miljoonaa tonnia. Se on eniten viljelty viljalaji lauhkeassa vyöhykkeessä, kuten suuressa osassa Eurooppaa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Kanadassa, Pohjois-Kiinassa ja myös eteläisellä pallonpuoliskolla esimerkiksi Argentiinassa. FAO:n tilastoissa vuosilta 2002–2004 vehnä oli maailman selvästi laajimmalla alalla (yli 200 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji.[7]

Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Vuonna 2019 syysvehnän viljelyala Suomessa oli 39 501 hehtaaria ja kevätvehnän 166 110 hehtaaria.[8] Vuonna 2019 sadot olivat syysvehnällä 222,3 miljoonaa kiloa ja kevätvehnällä 679,3 miljoonaa kiloa.[9] Vuotuinen vehnäsato oli vuonna 2019 noin 902 miljoonaa kiloa.[10] Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava.[11] Syysvehnän pohjoisraja on Etelä-Suomessa, kevätvehnää viljellään suotuisilla paikoilla Oulun läänin korkeudelle asti.[12]

Vehnä ravintona

Vehnänjyvistä tehdään jauhamalla ja seulomalla erilaisia tuotteita: mannasuurimoita, graham-, ydin- ja hiivaleipäjauhoja, leseitä, hiutaleita ja kuskusta.[3]

Suurin osa viljan ravitsemuksen kannalta hyödyllisistä yhdisteistä on kuorikerroksissa ja alkiossa, kun taas ytimeen on pakkautunut paljon energiaa hiilihydraatteina ja proteiineina. Kuorikerrosten poistaminen jauhatuksen yhdessä vähentää viljan sisältämien vitamiinien määrää jopa 70 prosenttia. Myös kivennäisaineiden ja kuidun määrä vähenee huomattavasti. Raffinoitu jauho sisältää pääasiassa tärkkelystä ja proteiineja ja vain vähän mineraaleja ja vitamiineja. Lisäksi sen jauhon glykeeminen indeksi (GI) on korkeampi kuin täysjyväviljajauholla eli raffinoitu jauho nostaa enemmän veren glukoosi- ja insuliinipitoisuutta aterian nauttimisen jälkeen. Jyvän kuorikerroksissa on kuitua, B-vitamiineja, antioksidantteja, mineraaleja (esim. rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja seleeniä) sekä muita bioaktiivisia yhdisteitä. Alkio on kasvin itämisen energiavarasto, joten se sisältää lipidejä, vitamiineja (B, E) sekä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten antioksidantteja. Korkean rasvapitoisuutensa vuoksi alkio on viljan jyvän herkimmin pilaantuva osa, jolloin täysjyväjauho härskiintyy helpommin.[13]

Puolikarkeissa vehnäjauhoissa on sataa grammaa kohden 1 408 kJ (336 kcal) energiaa. Hiilihydraatteja on 70 %, rasvaa 1,2 % ja proteiineja 10,2 %.[14] Vehnän kuten muidenkin viljojen terveellisyys riippuu siitä, mitä jyvän osia viljatuotteeseen on käytetty. Täysjyväviljassa on enemmän kivennäisaineita kuin "valkoisissa jauhoissa", joihin käytetään pelkästään jyvän ydinosaa. Ytimessä on B-ryhmän vitamiineja, erityisesti riboflaviinia, niasiinia ja pantoteenihappoa.[15]

Terveysvaikutukset

Valkoista eli puhdistettua vehnää pidetään terveydelle haitallisena ja sen jättäminen pois ruokavaliosta voi parantaa terveyttä. Esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun lähes 150 000 osanottajan väestötutkimuksessa havaittiin, että päivittäin yli 350 grammaa valkoisesta vehnästä valmistettuja tuotteita nauttivilla oli 27 prosenttia suurempi kokonaiskuolleisuus ja 33 prosenttia enemmän sydän ja verisuonisairauksiin liittyviä tapahtumia kuin alle 50 grammaa päivässä nauttivilla. Valkoisen vehnän nauttiminen lisäsi myös koholla olevan verenpaineen riskiä. Täysjyvävehnän määrillä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä edellä mainittuihin terveysongelmiin.[16] Täysjyvävehnä sisältää valkoista vehnää enemmän kuituja, vitamiineja ja hivenaineita.[17][18] Yhdysvaltalainen sydänlääkäri William Davis korostaa Eroon vehnästä -kirjassaan vehnän terveyshaittoja. Suomessa Davisin väitteitä ovat kritisoineet muun muassa ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm ja ravitsemusterapeutti Anette Palssa.[19][20]

Vehnäaltistukset

Vehnään liittyvä altistukset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään[21]:

Vehnä ei sovi keliakiaa sairastaville sisältämänsä gluteenin eli viljan valkuaisen takia. Gluteeni tuhoaa keliaakikon suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä.[22] Gluteeniherkät eli gluteeni-intoleranssista kärsivät ihmiset saavat gluteenista vatsaoireita, mutta heidän suolinukkansa ei vaurioidu. Gluteeniherkkyys on paljon yleisempää kuin keliakia, siitä kärsii eri maissa arviolta 10–30 prosenttia väestöstä. Oireiltaan gluteeniherkkyys on lähellä ärtyvän suolen oireyhtymää, ja niin kutsuttu FODMAP-ruokavalio helpottaa oireita. Altistuksista harvinaisin on vehnäallergia. Vehnäallergia ei ole gluteeniallergiaa, eikä siihen liity suolinukan madaltumista. Oireet ovat tyypillisä allergiasia oireita suolistossa ja iholla.[22]

Myös vähähiilihydraattista dieettiä noudattavat välttelevät vehnän käyttöä.lähde?

Vehnän tuholaisia

lähde?

Katso myös

Lähteet
  1. Araus, José Luis et al.: Estimated wheat yields during the emergence of agriculture based on the carbon isotope discrimination of grains Journal of archaeological science. 2001. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  2. Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit, s. 64–77. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  3. Vehnä (Triticum aestivum) Leipätiedotus. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.10.2015.
  4. Smith, Doug: Buying Power of Ancient Coins forumancientcoins.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  5. T. Korhonen: Peltokasvit ja peltoalan kasvu Peltoviljely. Helsingin yliopisto, kansatiede.
  6. Eeva Pitkälä: Gluteenilla on kahdet kasvot. Kemia-lehti, 2/2017.
  7. Cereal Statistics Gramene.
  8. Vuoden 2019 kasvilajit lajikkeittain ja viljelypinta-aloittain Ruokavirasto. 18.7.2019. Viitattu 21.6.2020.
  9. Viljelykasvien sato vuonna 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Viitattu 21.6.2020.
  10. Satotilasto – Sato ja viljasadon laatu 2019 Luonnonvarakeskus – Luke. 17.3.2020. Viitattu 21.6.2020.
  11. Suomalaisia viljakasveja Ruokatieto. Viitattu 21.6.2020.
  12. Soveri & Ulvinen & Kalliola: Viljakasvien pohjoisrajat helsinki.fi. 1956.
  13. Kuusipalo, Tuuli & Eskelinen, Emilia: Miten jauhatus vaikuttaa viljan ravitsemukselliseen laatuun? Elintarvikkeiden prosessointi ja ravitsemus. 1.12.2017. Arkistoitu 17.1.2021. Viitattu 21.6.2020.
  14. Jauho, vehnäjauho, puolikarkea Fineli. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
  15. Viljavalmisteet Avoin yliopisto.
  16. Sumathi Swaminathan, Mahshid Dehghan, John Michael Raj, Tinku Thomas, Sumathy Rangarajan, David Jenkins: Associations of cereal grains intake with cardiovascular disease and mortality across 21 countries in Prospective Urban and Rural Epidemiology study: prospective cohort study. BMJ, 3.2.2021, nro 372. PubMed:33536317. doi:10.1136/bmj.m4948. ISSN 1756-1833. Artikkelin verkkoversio. en
  17. Jauho, grahamjauho fineli.fi. Viitattu 8.2.2021.
  18. Jauho, vehnäjauho, puolikarkea fineli.fi. Viitattu 8.2.2021.
  19. Kallionpää, Katri: Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä Helsingin Sanomat. 28.1.2014. Viitattu 11.10.2015.
  20. Vehnästä tehty syntipukki moniin sairauksiin 31.1.2014. Turun Sanomat. Viitattu 19.9.2015.
  21. Sontag-Strohm, Tuula: Ruisleivästäkö gluteenitonta? Kaura ja härkäpapu Mikä tekee gluteenista keliaakikoille haitallista? Voisiko gluteenin hajottaa niin että se ei enää aiheuttaisi keliakiaa? Kaura ja härkäpapu: uutta tietotaitoa tuotekehitykseen Helsingin yliopisto. 10.5.2017. Viitattu 21.6.2020.
  22. Keliakia, gluteeniherkkyys vai vehnäallergia? Lääkäri selittää erot Studio55.fi. 23.3.2015. Viitattu 30.7.2021.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.