Leinikit
Leinikit eli aitoleinikit (Ranunculus) on leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 2000 lajia[2], joista suurin osa kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla.
| Leinikit | |
|---|---|
 Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Alaheimo: | Ranunculoideae |
| Tribus: | Ranunculeae[1] |
| Suku: |
Leinikit Ranunculus L. |
| Katso myös | |
Kasvit ovat pääasiassa ruohomaisia ja yleensä monivuotisia, kirkkaan valko- tai keltakukkaisia. Kukat ovat yksittäin. Verho- ja terälehtiä kukassa on yleensä viisi. Terälehdet ovat usein kiiltäviä ja niiden tyvessä on mesikuoppa. Valkokukkaisilla on kuitenkin keltaterälehtisten tapaan keltainen keskus. Pieni osa lajeista on yksivuotisia, tai esimerkiksi puna- tai oranssiterälehtisiä. Leinikkien hedelmät ovat pähkylöitä.[3]
Kaikki leinikit sisältävät tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Glykosideihin kuuluva ranunkuliini hajoaa haihtuvaksi protoanemoniiniksi.[4] Kasvien kitkerän maun vuoksi eläimet kuitenkin jättävät ne yleensä syömättä.[5] Naudat ja hevoset saattavat syödä vahingossa leinikkejä, jos pienikokoisia kasveja kasvaa korkeassa ruohikossa.
Leinikkien myrkyllisyys katoaa kasvin kuivuessa, joten niitä sisältävä kuivaheinä ei ole myrkyllistä.[6][7]
Leinikkilajeja
Suomessa tavattuja leinikkilajeja:[8][9]
- niittyleinikki (Ranunculus acris)
- piennarniittyleinikki (R. acris subsp. acris)
- puistoniittyleinikki (R. acris subsp. friesianus)
- ojasätkin eli vesisätkin (Ranunculus aquatilis)
- peltoleinikki (Ranunculus arvensis)
- merisätkin (Ranunculus baudotii, syn. R. peltatus subsp. baudotii)
- mäkileinikki (Ranunculus bulbosus)
- pyörösätkin (Ranunculus circinatus)
- hentosätkin (Ranunculus confervoides)
- ojaleinikki (Ranunculus flammula)
- jääleinikki (Ranunculus glacialis)
- pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus)
- purosätkin (Ranunculus kauffmannii, syn. R. aquatilis var. diffusus)
- villaleinikki (Ranunculus lanuginosus)
- jokileinikki (Ranunculus lingua)
- ranskanleinikki (Ranunculus monspeliacus)
- vuorileinikki (Ranunculus montanus)
- lumileinikki (Ranunculus nivalis)
- amerikanleinikki (Ranunculus pensylvanicus)
- aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)
- pyökkiaholeinikki eli pyökkileinikki (R. polyanthemos subsp. nemorosus, syn. Ranunculus nemorosus)
- etelänaholeinikki (R. polyanthemos subsp. × polyanthemoides)
- siroaholeinikki (R. polyanthemos subsp. polyanthemos)
- pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus)
- rönsyleinikki (Ranunculus repens)
- sammakonleinikki (Ranunculus reptabundus)
- rantaleinikki (Ranunculus reptans)
- etelänleinikki (Ranunculus sardous)
- konnanleinikki (Ranunculus sceleratus)
- järvisätkin (Ranunculus schmalhausenii, syn. R. peltatus subsp. peltatus)
- serbianleinikki (Ranunculus serbicus)
- noroleinikki (Ranunculus subborealis), aiemmin idänniittyleinikki (R. acris subsp. borealis)
- tunturinoroleinikki (R. subborealis subsp. pumilus), aiemmin tunturiniittyleinikki (R. acris subsp. pumilus)
- idännoroleinikki (R. subborealis subsp. subborealis)
- villanoroleinikki (R. subborealis subsp. villosus)
- rikkileinikki (Ranunculus sulphureus)
- Apomiktiset leinikit: Osa leinikeistä lisääntyy apomiktisesti. Nämä lajit muodostavat jopa satojen pikkulajien ryhmiä.[9][8]
- kevätlehtoleinikit eli käenleinikkiryhmä (Ranunculus fallax -ryhmä)
- kevätleinikit eli kevätleinikkiryhmä (Ranunculus auricomus -ryhmä)
- lehtoleinikit eli lehtoleinikkiryhmä (Ranunculus cassubicus -ryhmä)
- taigaleinikit eli taigaleinikkiryhmä (Ranunculus monophyllus -ryhmä)
Muita leinikkilajeja:[10]
- alppileinikki (Ranunculus alpestris)
- eskimoleinikki (Ranunculus arcticus)
- gotlanninleinikki (Ranunculus ophioglossifolius)
- hapsuleinikki (Ranunculus millefolius)
- hopealeinikki (Ranunculus illyricus)
- jaloleinikki eli aasianleinikki (Ranunculus asiaticus)
- jokisätkin (Ranunculus fluitans)
- kirsileinikki (Ranunculus crenatus)
- makaronesianleinikki eli madeiranleinikki (Ranunculus cortusifolius)
- morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius)
- murattisätkin (Ranunculus hederaceus)
- neidonsätkin (Ranunculus ololeucos)
- nukkaleinikki (Ranunculus psilostachys)
- nyppyleinikki (Ranunculus trilobus)
- romanianleinikki (Ranunculus strigulosus)
- ruoholeinikki (Ranunculus gramineus)
- sepoleinikki (Ranunculus amplexicaulis)
- soppileinikki (Ranunculus parviflorus)
- sutisätkin (Ranunculus penicillatus)
- virtasutisätkin (R. penicillatus subsp. penicillatus)
- vuollesutisätkin (R. penicillatus subsp. pseudofluitans)
- turkinleinikki (Ranunculus marginatus)
- valkoleinikki (Ranunculus platanifolius)
- viuhkasätkin (Ranunculus saniculifolius)
- väkäleinikki (Ranunculus muricatus)
- wilanderinleinikki (Ranunculus wilanderi)
Eri sukuihin siirrettyjä leinikkilajeja:[8]
- suikeroleinikkien (Coptidium) sukuun:
- lapinleinikki (Coptidium lapponicum, syn. Ranunculus lapponicus)
- ponoinleinikki (Coptidium pallasii, syn. Ranunculus pallasii)
- mukulaleinikkien (Ficaria) sukuun:
- mukulaleinikki (Ficaria verna, syn. Ranunculus ficaria)
- isomukulaleinikki (F. verna subsp. fertilis, syn. R. ficaria subsp. fertilis)
- mukulaleinikki (Ficaria verna, syn. Ranunculus ficaria)
- suolaleinikkien (Halerpestes) sukuun:
- suolaleinikki eli amerikansuolaleinikki (Halerpestes cymbalaria, syn. Ranunculus cymbalaria)
Lähteet
- Stevens, P. F.: Ranunculaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 19.9.2022. (englanniksi)
- Ranunculus L. GBIF. Viitattu 19.9.2022.
- Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- R. Hill, Ruth Van Heyningen: Ranunculin: the precursor of the vesicant substance of the buttercup. Biochemical Journal, elokuu 1951, 49. vsk, nro 3, s. 332–335. PubMed:14858339. Artikkelin verkkoversio.
- G.D. Shearer: Some Observations on the Poisonous Properties of Buttercups. The Veterinary Journal, tammikuu 1938, 94. vsk, nro 1, s. 22–32. doi:10.1016/s0372-5545(17)36455-6. Artikkelin verkkoversio.
- N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, heinäkuu 1984, 11. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285. doi:10.1016/0378-8741(84)90038-2. Artikkelin verkkoversio.
- H. P. Therrien, M. Hidiroglou, L. A. Charette: Note on the toxicity of tall buttercup (Ranunculus acris L.) to cattle. Canadian Journal of Animal Science, kesäkuu 1962, 42. vsk, nro 1, s. 123–124. doi:10.4141/cjas62-021. Artikkelin verkkoversio.
- Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ranunculus
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Leinikit (aitoleinikit) (Ranunculus)
- Savela. M. Leinikit (Ranunculus)
- ITIS: Ranunculus (englanniksi)
- Flora of China: Ranunculus (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Ranunculus (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.