Leila Khaled

Khaledin perhe pakeni Palestiinasta Israelin itsenäisyyssodan aikana huhtikuussa 1948 hänen ollessaan nelivuotias, ja hän on siitä alkaen elänyt pakolaisena. Hän vietti lapsuutensa Libanonin Tyroksessa ja liittyi vuonna 1959 sisarustensa esimerkkiä seuraten arabien kansalliseen liikkeeseen.[1][3] Hän opiskeli vuosina 1963–1964 Beirutin amerikkalaisessa yliopistossa, mutta opinnot keskeytyivät perheen rahanpuutteeseen. Hän työskenteli sen jälkeen muun muassa englanninopettajana Kuwaitissa. Khaled liittyi vastaperustetun PFLP:n jäseneksi joulukuussa 1967.[1] Hän sai taistelukoulutuksen PFLP:n leirillä ja työskenteli kampaajana kerätäkseen rahaa järjestön toimintaan. Hän muutti 1960-luvun lopulla Jordanian Ammaniin.[3]

Khaledin ensimmäinen lentokonekaappaus oli Roomasta Ateenan kautta Tel Aviviin matkalla olleen TWA:n lennon 840 kaappaus, jonka hän suoritti 29. elokuuta 1969 irakilaisen Salim K. Essawain kanssa pistoolein ja räjähtein aseistautuneina. Kaapparit pakottivat koneen lentämään Syyrian Damaskokseen, jossa he päästivät matkustajat ulos ja räjäyttivät tyhjän lentokoneen.[4] Syyrian viranomaiset vangitsivat Khaledin ja Essawain, mutta heidät vapautettiin lokakuussa 45 päivän vankeuden jälkeen.[4][3] Khaled palasi Libanoniin, jossa hän muutti ulkonäköään käymällä läpi kuusi kasvoleikkausta voidakseen jatkaa toimintaansa joutumatta tunnistetuksi.[3]

Lontoossa pidätetty Khaled poseeraa lehtikuvaajalle vuonna 1970.

Khaledin toinen, epäonnistunut lentokonekaappaus oli yksi PFLP:n syyskuussa 1970 suorittamista useista samanaikaisista kaappauksista. Hänen oli tarkoitus kaapata 6. syyskuuta yhdessä nicaragualais-yhdysvaltalaisen Patrick Argüellon kanssa Amsterdamista New Yorkiin matkalla ollut El Alin lento 219. Koneen ollessa Englannin yllä he tunkeutuivat ohjaamoon pistoolien ja käsikranaattien kanssa, mutta israelilainen lentopoliisi onnistui ampumaan Argüellon ja amerikkalainen matkustaja sai riisuttua Khaledin aseista.[4][3] Khaled on kertonut käyttäneensä käsikranaatteja vain pelotteena aikomatta vahingoittaa matkustajia,[5] mutta toisen tiedon mukaan hän olisi heittänyt kranaatin, joka ei kuitenkaan räjähtänyt.[4] Kone laskeutui Lontoon Heathrow’n lentokentälle, ja Khaled vietiin pidätettynä poliisiasemalle Lontoon Ealingiin.[3]

Brittiviranomaiset vapauttivat Khaledin pääministeri Edward Heathin määräyksestä[5] saadakseen muiden samaan aikaan kaapattujen matkustajakoneiden panttivangeiksi otetut brittiläiset matkustajat vapaiksi. Khaled lennätettiin 29. syyskuuta 1970 Kyprokselle, josta hän matkusti Egyptiin yhdessä kuuden muun vapautetun kaapparin kanssa.[4]

Kaappaukset, joihin Khaled osallistui, suunnitteli Wadie Haddad.[1]

Khaled ei ole enää osallistunut aseellisiin operaatioihin vuoden 1970 jälkeen.[3] Hän meni vuonna 1970 naimisiin irakilaissyntyisen PFLP:n komentajan kanssa, mutta liitto päättyi eroon.[6] Vuosina 1973–1977 Khaled toimi Libanonissa PFLP:n ja Palestiinan naisten yleisliiton tehtävissä.[1] Vuosina 1978–1980 hän opiskeli historiaa Neuvostoliitossa Moskovassa ja Rostovissa.[1][6] Moskovassa hän tutustui toiseen aviomieheensä, joka on myös PFLP:n jäsen. He muuttivat aluksi Syyriaan ja ovat asuneet vuodesta 1992 Ammanissa Jordaniassa. Heillä on kaksi lasta.[3][6]

Khaled on ollut Palestiinan kansallisneuvoston jäsen vuodesta 1979 sekä kuulunut PFLP:n keskuskomiteaan vuodesta 1993 ja politbyroohon vuodesta 2005. Hänet valittiin vuonna 1986 Damaskoksessa perustetun palestiinalaisten naisten järjestön ensimmäiseksi sihteeriksi.[1] Khaled on ilmoittanut, ettei enää hyväksy lentokonekaappauksia tai muita PFLP:n aiemmin käyttämiä väkivaltaisia menetelmiä, mutta ei myöskään kadu omaa toimintaansa.[3]

Khaled on julkaissut omaelämäkerran vuonna 1973.