Leiknesin kalliopiirrokset

Piirroskohde sijaitsee Leiknesin niemekkeen yläpuolella, mistä piirroskenttäkin on saanut nimensä. Leiknes sijaitsee Tysfjordin ja Ofotvuonon välissä Lofoottien eteläpuolella olevassa Tysnesin niemimaalla. Tysnes työntyy pohjoiseen päättyen Ofotvuonon ja Vestfjordenin yhtymäkohtaan. Kalliopiirrokset on piirretty Tysnesin itärannalle kallioon, joka viettää itään Tysfjordenin suuntaan. Seudun vuorenhuiput nousevat merestä monen sadan metrin korkeuteen ja korkein niistä on Steinfjellet, joka nousee 408 metriin merenpinnasta.[5]

Leknesin piirrosalueita on kaksi ja niitä kutsutaan tässä tekstissä numeroilla 1 ja 2. Leiknes 1 muodostuu kahdesta piirroskentästä ja Leiknes 2 yhdestä kentästä. Leiknes 1 muodostuu kahdesta erillisestä piirroskentästä. Ylempi kenttä sijaitsee 51 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy) ja alempi kenttä 43 metriä mpy. Leiknes 2 on 31 metrin korkeudella mpy.[1][5]

Norjassa vallitsee tutkijoiden keskuudessa melko suuri yksimielisyys siitä, että kivikauden kalliopiirrokset tehtiin veden äärelle. Sittemmin on maankohoaminen nostanut maat meresestä korkeammalle ja piirroskentät ovat jääneet korkealla. Vaikka näin ei aina olisikaan, voidaan periaatetta noudattaa, kun piirroskenttiä ajoitetaan ensimmäistä kertaa ilman muuta tietoa. Leiknesin asukkaiden elinympäristö voidaan rekonstruktoida, kun kuvitellaan meren vedenpinta lähes maalauksien korkeudelle. Jan Magnus Gjerde huomasi, että tällöin maalauksien eteläpuolelle muodostui suojaisa itään aukeava merenlahti. Leiknes oli tuolloin merenpohjaa. Lahden eteläpuolella olleessa niemessä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Lahti on voinut olla asukkaiden rantautumispaikka ja lahden suulla sijaitsivat Leikenesin ylimmät kalliopiirrokset.[5]

Gjerde kiinnitti huomiota myös piirrosten suureen kokoon. Koko piirroskentän katseleminen on ollut mahdotonta, koska kuviot sijaitsevat hajallaan suurella alueella. Kuviota voi katsella vain yhtä kerrallaan. Jos ihminen olisi siirtynyt merelle veneeseen, olisi kaikki kuviot näkyneet sieltä yhdellä kertaa, sillä kalliopinta on merelle kallellaan. Gjerde kokeili tätä näkökulmaa helikopterilla ja se toimi, vaikka kuviot ovatkin jo vanhoja ja kuluneita. Sama ilmiö toistui kaikilla Leikenesin kuvakentillä. Esimerkiksi joutsenkuviot erottuivat kokeilussa 150 metrin etäisyydeltä. Gjerde saattoi keksiä näin kuvioiden tekemisen perimmäisen motiivin.[5]

Molemmat piirroskentät sijaitsevat laajan kaakkoon aukeavan silokallion keskellä. Kuvakentän vähintään 35 eläinkuviota ovat tyyliltään naturalistisia ja ne on piirretty hiomalla kallion pintan kohteen ääriviivat. Viivat ovat 2−10 cm leveitä. Suurempaa ja ylimpänä sijaitsevaa piirroskenttää kutsutaan joskus pääkentäksi, koska se löydettiin ensimmäiseksi. Myös merkintöjä kenttä A tai kenttä 1 käytetään. Pääkentän alimmat kuvat sijaitsevat 43 metriä mpy, joka on samalla tasolla Lieknes 2 kuvioiden kanssa, ja ylimmät kuviot ovat 51 metriä mpy. Ne sijaitsevat 23×19 metriä laajan alueella.[1]

Eläinkuviot esittävät eri eläinlajeja: hirvi, peura, karhu, miekkavalas, hanhi, jänis ja mahdollisesti kampela. Kaikkia eläinlajeja ei pystytä määrittämään tarkasti. Kuvioille on tyypillistä se, että eräät kuvioiden linjat ovat kahdelle kuviolle yhteisiä. Yhden kuvion takapää saattaa olla toisen kuvion etuosa tai muuta vastaavaa. Kuviot saattaavat myös leikata toisiaan eli ne on piirretty päällekkäin. Suurin kuvio esittää miekkavalasta, joka on 7,63 metriä pitkä ja 3,42 metriä leveä. Se on samalla Norjan suurin kalliopiirros [6].[1]

Kuvakentän kuviot ovat haalistuneet eivätkä erotu kirkkaassa ja suorassa auringonvalossa. Paras hetki katsoa kuvioita on iltapäivä, jolloin viivat kiiltävät auringossa. Kaikkia Gjessingin havaitsemia kuvioita ei enää ole löydetty viimeisessä tarkastuksessa.[1]

Kuvakenttä 2 eli B, joka on alemmalla korkeudella pääkenttään nähden, on pienempi ja sen mitat ovat 6 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Kentässä on vain 3 kuviota, jotka esittävät suurta kalaa, pientä valasta, kala ja kaksi yhdensuuntaista viivaa. Viimeisiä ei ole havaittu viimeisissä tarkastuksissa.[1]

Piirroskentässä on neljä kuviota, jotka on piirretty kallioon hiomalla siihen viivoja. Ylinnä luoteessa sijaitsee kaksi pitkäkaulaista vesilintua, joiden korkeus on noin 2,1 metriä. Linnut ovat todennäköisesti joutsenia. Noin 2,3 metriä alempana kaakossa sijaitsee noin 60 cm halkaisijaltaan oleva aurinkopyörä. Näiden kolme kuvion lähettyvillä näki Gjessing myös karhua esittävän kuvion. Karhu oli 1,31 metriä pitkä ja noin 70 cm korkea ja se sijaitsi aurinkopyörän ja lintujen välissä. Karhu ja aurinkopyörä ovat kuitenkin niin haalistuneita, ettei niitä nähnyt Gjessingin mukaan muuten kuin iltapäivällä tietyssä iltapäivän valaistuksessa.[2]

Joutsenet on piirretty sellaiseen kohtaan, että kalliossa kulkeva valkoinen kvartsijuonne muodostaa veden aallot joutsenien alle. Ne ikään kuin uivat aallon harjalla.[7]