Leikkiä Luojan laitumilla

Kaksi rähjäistä amerikkalaista miestä (Waits ja Berenger) tekevät lentokoneellaan pakkolaskun pieneen viidakkokylään, josta he löytävät maanmiehiään, lähetyssaarnaajaperheen (Lithgow ja Hannah). He alkavat liehakoida kaunista vaimoa. Pian lähistölle tulee toinenkin amerikkalainen perhe lähetystyöhön (Quinn, Bates ja Kivirinta), selvästi toista ryhmää huonommin valmistautuneena. Amerikkalaisia vaivaavat taudit ja paikalliset alkuasukkaat, jotka eivät tiedä miten suhtautua taivaalta laskeutuviin muukalaisiin, jotka eivät pohjimmiltaan tunnu kunnioittavan heidän elämäntapaansa.[1]

Elokuva sai eri puolilla maailmaa monenlaisia, enimmäkseen nihkeän myönteisiä arvosteluja. Suurella budjetilla tehty elokuva ei tuonut tarpeeksi lipputuloja ja jäi palkinnoitta. Babenco sai odottaa seitsemän vuotta ennen seuraavaa mahdollisuutta pitkän elokuvan ohjaamiseen.[2]

Chicago Sun-Timesin Roger Ebert näkee elokuvan ennen kaikkea moraliteettina jokaisen oikeudesta uskoa omalla tavallaan. Hän kuitenkin sanoo, että ajatuksia ei tuputeta vaan ne tulevat ilmi epäsuorasti muun muassa kuvauksessa.[3] Helsingin Sanomien Helena Ylänen säälii hyviä näyttelijöitä, jotka ovat joutuneet työskentelemään kankean ja hahmottoman käsikirjoituksen ja heiveröisen ohjauksen kanssa. Vain Quinnin ja Kivirinnan hahmot on hänestä näytelty ja ohjattu kiinnostavasti. Brasilialaisohjaaja suhtautuu Yläsen mielestä sademetsiin ja niiden alkuperäisasukkaisiin elokuvassa kunnioittavasti, mutta käsikirjoitus pitää muut kuin valkoiset henkilöhahmot sivussa. Hänestä monia täysosumia tehnyt tuottaja Saul Zaentz (mm. Yksi lensi yli käenpesän, Olemisen sietämätön keveys ja Amadeus) on tällä kertaa pahasti epäonnistunut.[1]