Leijonanlyhty
Leijonanlyhty[3] (Leontice leontopetalum) on Välimeren ympäristössä kasvava happomarjakasveihin kuuluva kasvilaji.
Leijonanlyhty | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: | Happomarjakasvit Berberidaceae |
Suku: | Leijonanlyhdyt[1] Leontice |
Laji: | leontopetalum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Leijonanlyhty on yleisin Välimeren itäosien rannikoilla lössimaa-alueilla.[4] Laji kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat sahalaitaiset ja esiintyvät vuorottelevina ruusukkeina. Laji kukkii helmi-maaliskuussa ja elokuussa.[5][6]
Lajia on käytetty epilepsian hoitoon perinteisessä libanonilaisessa lääketieteessä ja muuallakin Välimeren itärannikolla. Lääkevaikutuksen arvellaan johtuvan lajin sisältämästä petaliinista. Laji sisältää myös monia muita alkaloideja, kuten leontiformidiinia, lupaniinia, leontiformiinia ja palmatiinia.[7][8]
Lajin juurista on tehty myös saippuaa.[6]
Lähteet
- Kassu: Leontice yso.fi. Viitattu 14.7.2012.
- The International Plant Names Index (IPNI): Leontice leontopetalum (englanniksi) Viitattu 26.3.2021.
- Kassu: Leontice leontopetalum yso.fi. Viitattu 14.7.2012.
- Yitzchak Gutterman: Regeneration of plants in arid ecosystems resulting from patch disturbance, s. 80. Springer, 2001. ISBN 978-0-7923-6725-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.3.2010). (englanniksi)
- Leontice leontopetalum Plants For A Future. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
- Leontice leontopetalum Flowers of Israel. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
- Walter Hepworth Lewis, Memory P. F. Elvin-Lewis: Medical botany: plants affecting human health, s. 642. John Wiley and Sons, 2003. ISBN 978-0-471-62882-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.3.2010). (englanniksi)
- Richard Helmuth Fred Manske, Henry Lavergne Holmes, R. G. A. Rodrigo: The Alkaloids: Chemistry and physiology, s. 287. Academic press, 1975. ISBN 978-0124695153. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.3.2010). (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.