Torikorttelit

Sederholmin talo

Remanderin talon pihasiipi saa väistyä uudisrakennuksen tieltä.

Itäisin kortteleista on Helenankadun ja Katariinankadun rajaama Elefantin kortteli. Sen rakennuksia ovat kantakaupungin vanhin säilynyt talo eli Sederholmin talo korttelin luoteiskulmassa, sen vieressä Aleksanterinkadulla Remanderin talo, jonka piharakennuksessa on juhlatilana käytetty Valkoinen Sali ja Brummerin talo, Helsingin pormestarin virka-asunto. Helenankadun kulmassa osoitteessa Aleksanterinkatu 12 on Balderin talo. Adolf Fredrik Gebauer rakennutti sen 1813-1814, ja Helenankadun sivurakennukset sekä pihasiivet valmistuivat 1815. 1917 talon osti FAB Balder jonka pääomistaja on Raittiusyhdistys Balder. Falkmanin talo korttelin keskellä muodostuu Brummerin talon tontille 1820- ja 1860-lukujen välisenä aikana rakennetuista pihasiivistä ja vuonna 1872 taidemaalari Severin Falkmanin käyttöön valmistuneesta ateljeerakennuksesta. Ateljeen suunnitteli Theodor Höijer.[3]

Kauppatorin varrella Katariinankadun kulmassa on Goviniuksen talo, jossa toimi Hotelli Kleineh yli 80 vuotta ja Helenankadun kulmassa julkisivultaan samankaltainen Lampan talo. Näiden kahden rakennuksen välissä on Ruotsin Helsingin-suurlähetystö.[4]

Elefanttikorttelissa tehtiin korjaustyö, jossa aiemmin Sofiankadulla sijainneelle Helsingin kaupunginmuseolle valmistui näyttely- ja toimitilat korttelin pohjoisosan rakennuksiin: Remanderin, Falkmanin, Sederholmin ja Valkoisen Salin taloon sekä Katariinankatu 3:n kiinteistöön. Yleisötiloihin on sisäänkäynti sekä sisäpihalta Aleksanterinkadun puolelta Remanderin talon porttikäytävän kautta että Katariinankadun puolelta. Sederholmin talo säilyi jokseenkin entisellään Lasten kaupunkina, museon uudet tilat sijaitsevat pääosin korttelin keskellä olevassa talossa kolmessa kerroksessa.[3] Valkoisen Salin talo on valmistunut vuonna 1925 Remanderin ja Sederholmin talojen yhdistetylle tontille.[5] Valkoinen Sali toimii "tapahtumakeitaana"[6], jonka toiminnasta vastaa Helsingin kaupunkikulttuurissa pitkään vaikuttanut kollektiivi[7]. Remanderin talon vuosina 1959–1962 rakennettu betoninen pihasiipi purettiin pois ja korvattiin uudisrakennuksella, joka hisseineen mahdollistaa esteettömän liikkumisen museon ja Valkoisen Salin tiloissa.[3]

Museo avautui Torikortteleissa toukokuussa 2016.[8]

Bockin talo

Leijonan kortteli on Elefantin korttelin länsipuolella. Sitä rajaa lännestä kävelykatu Sofiankatu, joka oli vuodesta 1998 Torikortteleiden uudistushankkeen alkuun museokatu. Korttelin eteläosan Pohjoisesplanadilla täyttää Helsingin kaupungintalo, jossa toimi 1830-luvulta vuoteen 1913 saakka Hotelli Seurahuone. Kaupungintalon sisäosat on modernisoitu lähes kokonaan 1960-luvun loppupuoliskolla, mutta rakennuksen julkisivu entistettiin alkuperäiseen empiretyyliin. Korttelin pohjoislaidalla Aleksanterinkadun varrella ovat kenraalikuvernöörin virka-asuntona ja raatihuoneena palvellut Bockin talo ja Burtzin talo, jossa on toiminut muun muassa poliisilaitos ja kaupunginkanslia.[9]

Fennia-Patrian talo

Sarvikuonon kortteli on Leijonan korttelin länsipuolella ja sitä rajaavat Sofiankatu ja Unioninkatu. Aleksanterinkadun puolella on Kiseleffin talo, jonka pääjulkisivu on Unioninkadulle. Rakennuksessa on toiminut sokeritehdas, sen jälkeen talo oli asuinkäytössä ja 1800-luvun lopulta vuoteen 1930 Stockmannin tavaratalo. Helsingin kaupunginmuseolla oli vuoteen 2016 asti käytössään Sofiankatu 4:n talo, joka on vuodelta 1913.[10] Samassa rakennuksessa on vuodesta 1985 alkaen toiminut myös elokuvateatteri Kino Engel.[11] Kun museo muutti uusiin tiloihinsa Aleksanterinkadulle, Sofiankadun kiinteistö remontoitiin, ja siihen valmistui ravintola-, liike- ja toimistotiloja.[8] Muita korttelin rakennuksia ovat Sunnin talo Aleksanterinkadun ja Sofiankadun kulmassa, Brofeldtin talo Pohjoisesplanadin ja Sofiankadun kulmassa ja Aschanin talo Pohjoisesplanadin ja Unioninkadun kulmassa. Brofeldtin talo on vuodelta 1830, kun taasen Aschanin talo on 1960–1970-lukujen vaihteessa rakennettu kopio alun perin vuonna 1833 valmistuneesta talosta. Kopion ulkoasu on peräisin vuodelta 1877, jolloin F. A. Sjöström suunnitteli Aschanin eli Apteekin talon uudistuksen. Kortteliin kuuluu myös Fennia-Patrian talo Unionikadulla. Talon kaksi alinta kerrosta ovat vuodelta 1818, pohjakerroksen pankkisali vuodelta 1884 oli alun perin Sebastian Gripenbergin suunnittelema. Arkkitehtiveljesten Bertel ja Valter Jungin toimiston suunnittelema pankkisalin laajennus ja rakennuksen korotus valmistuivat 1926.[10]

Jugendsali vuonna 2008, jolloin Havis Amanda - Mon Amour -näyttelyllä juhlistettiin patsaan paljastamisen 100-vuotispäivää.

Dromedaarin kortteli on läntisin Torikortteleiden alueesta, mutta siitä kuuluu kiinteistökehitysalueeseen kuitenkin vain pieni osa: Unioninkadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa sijaitseva Pehr Granstedtin suunnittelema Uschakoffin talo. Sen rakennutti Jegor Uschakoff, maaorjasta Helsingin rikkaimmaksi kauppiaaksi noussut mies. Alun perin rakennuksessa oli liiketiloja ja asuntoja, varastomakasiineja ja piharakennuksessa muun muassa kotieläinsuojia. Uschakoffin perikunta myi talon vuonna 1885 kirjakauppias G. W. Edlundille, joka puolestaan myi sen vuonna 1896 Privatbankenille.[12] Pankki rakennutti vuonna 1904 sisäpihalle komean Lars Sonckin suunnitteleman pankkisalin.[13] Helsingin hallintokortteleiden uudistamisbuumissa 1960-luvulla Uschakoffin talo saneerattiin purkamalla kaikki muut osat paitsi pankkisali, portaikko ja julkisivut. Pankkisali tunnetaan nykyään Jugendsalina ja siinä toimii kahvila.[12]