Leijonat kulttuurissa

Leijona on suurikokoinen kissapeto, joka on esiintynyt kulttuurissa tuhansien vuosien ajan.

Kreikkalainen leijonaveistos 500-luvulta eaa.

Aikanaan leijona oli yksi kaikkien aikojen laajimmalle levinneistä nisäkkäistä. Vielä antiikin aikoihin leijonia tavattiin kaikkialla Afrikassa Saharan autiomaan keskiosia ja joitain päiväntasaajan sademetsiä lukuun ottamatta. Lisäksi leijonia tavattiin muun muassa antiikin Kreikassa, Makedoniassa, Palestiinassa sekä nykyisen Turkin alueilla ja laajalti Aasiassa aina Intiaan asti. Leijonia saattoi tavata niin nykyisen Afganistanin kuin Pakistaninkin alueilla. Leijona oli aikoinaan maailman yleisimpiä suuria nisäkkäitä.[1] Tämän paljastavat muun muassa fossiililöydöt sekä esihistorialliset luolamaalaukset.

Leijonat, uskonto ja uskomukset
Leijona. Kuva 15. vuosisadan länsimaisesta astrologiakirjasta.

Raamatun Evankelista Markuksen tunnuksena on siivekäs kirjaa pitelevä leijona, joka on myös Venetsian suojelija ja sen lipussa esiintyvä eläin.[2] Leijona mainitaan useita kertoja myös Vanhassa testamentissa, esimerkiksi kertomuksessa Danielista leijonien luolassa.[3]

Leijona on yksi Eläinradan mukaan nimetyistä länsimaisista horoskooppimerkeistä. Se on saanut nimensä Leijonan tähtikuviosta.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Nemean leijonan surmaaminen oli ensimmäinen Herakleen kahdestatoista urotyöstä.

Leijonat sananlaskuissa ja kansanperinteessä

Leijonia voidaan pitää voiman ja rohkeuden vertauskuvina, minkä vuoksi joillekin suurille kuninkaille on annettu lisänimeksi "leijona", esimerkiksi Rikhard I Leijonamieli. Juudan leijona on juutalainen ja kristillinen symboli.

”Lampaat” ja ”leijonat” ovat symboleita esimerkiksi silloin, kun halutaan nimetä urheilussa parhaiten ja huonoimmin menestyneet pelaajat. Leijonalle kuuluu suurin osa, ”leijonanosa”.

Kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö on ottanut nimekseen Lionsklubi (lyhennys englanninkielisistä sanoista Liberty, Intelligence, Our Nations’ Safety) mutta suomeksi sitä kutsutaan leikkisästi Leijoniksi.[4]

Leijonat kirjallisuudessa

Leijona on ainakin Aisopoksen ajoista saakka ollut yleinen eläin eläinsaduissa. Se on myös saanut kunnianimen eläinten kuningas.

Uudemmassa kirjallisuudessa esimerkiksi C. S. Lewisin Narnia-sarjan keskeinen hahmo Aslan on leijona. Se on nähty sekä Jumalan että Jeesuksen vertauskuvana.[5]

Harry Potter-kirjasarjassa Leijona on Rohkelikkojen tunnus.

Leijonan oletettuun rooliin rohkeana eläimenä viittaa omalla tavallaan myös L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -kirjojen pelokas leijona, joka pelkää omaa varjoaankin.[6]

Muita leijonaan viittaavia kaunokirjallisia teoksia ovat Wilbur Smithin Kun leijona metsästää, Joseph Kesselin Tyttö ja leijona, Vigdis Grimsdottirin Nimeni on Isbjörg, olen leijona, Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli ja Dzalaladdin Rumin Rakkaus on musta leijona. Gustav Hägglund nimesi muistelmateoksensa Leijona ja kyyhky.

Leijonat kuvataiteissa
Ašokan leijonapylväs
Leijonapatsas Dortmundissa
Leijonakoirat vartioivat Pekingin Kielletyn kaupungin portilla.

Gizan sfinksin ruumis on leijonan, mutta pää ihmisen.

Leijona oli keskeinen aihe Mesopotamian taiteessa, etenkin assyrialaisella kaudella. Tunnettu on myös Mykenen Leijonaportti.

Intiassa 200-luvulla eaa. hallinnut Ašoka oli aikansa merkittävimpiä ruhtinaita. Hän pystytti pylvään kunnioittaakseen Buddhaa, joka saarnasi rauhaa ja vapautta maailmankaikkeuden neljään kolkkaan. Sen muistoksi Ašokan pylvään päässä oli neljään eri suuntaan karjuvia leijonia esittävä patsas. Tämä yhdestä hiekkakivestä veistetystä neljän leijonan ryhmästä tuli Intian kansallistunnus vuonna 1950.[7]

Leijonakoirat ovat veistoksia, jotka vartioivat monien buddhalaisten temppelien ja šintopyhäkköjen ovia. Hahmo on levinnyt Japaniin Koreasta ja Kiinasta. Missään näistä maista ei ole elänyt oikeita leijonia, ja hahmo saattaa muistuttaa jonkin verran koiraa. Kiinalaisessa perinteessä leijona on oikeuden puolustaja ja pyhien paikkojen vartija, voiman, menestyksen ja ylhäisen syntyperän symboli.[8]

Suomalainen taidemaalari Unto Koistinen maalasi useita leijona-aiheisiä töitä, ja omakuvansakin leijonana.[9][10] Samoin Leena Luostarisen töissä arvoituksellisilla kissaeläimillä on merkittävä osa.[11]

Leijonat elokuvissa

Metro-Goldwyn-Mayerin kuuluisa tunnuksena Leo-niminen leijona, joka karjaisee studion logossa.

George Adamsonin vaimo Joy Adamson kirjoitti perheessään eläneestä Elsa-nimisestä leijonasta joukon kirjoja, joiden pohjalta tehtiin 1970-luvulla elokuvasarja. Sen ensimmäinen osa on Elsa – vapaana syntynyt (Born Free). Adamsonien elämästä kertoo myös vuonna 1999 valmistunut elokuva Taistelu leijonista.

Vuonna 1996 Stephen Hopkin ohjasi Tsavon ihmissyöjäleijonista kertovan elokuvan Yön metsästäjät (The Ghost and the Darkness), jonka pääosissa nähtiin Val Kilmer ja Michael Douglas.[12]

The Walt Disney Companyn Leijonakuningas tuotti maailmanlaajuisesti yli 783 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Elokuva kertoo Afrikassa elävästä leijonalaumasta ja sen hallinnasta käytävästä valtataistelusta. Elokuvassa on myös piirteitä William Shakespearen Hamlet-näytelmästä.[13]

Kultainen leijona (ital. Leone d'Oro) on joka vuosi jaettava Venetsian elokuvajuhlien tärkein palkinto.

Leijona heraldiikassa

Heraldiikassa leijona merkitsee perinteisesti urhoollisuutta, jaloutta ja voimaa. Leijonaa alettiin käyttää yhtenä yleisimmistä heraldisista symboleista jo heraldiikan alkuaikoina 1100-luvulla. Vanhin dokumentoitu esimerkki on vuodelta 1127 Geoffrey Plantagenetin kilvestä, jossa oli kultaisia leijonia.[14] Leijonaa käytettiin symbolina 1100-luvulla esimerkiksi Espanjassa Leónin kuningaskunnan vaakunassa ja lipussa sekä Tanskan vaakunassa, joka otettiin käyttöön vuonna 1194.[15][16]

Leijona esiintyy Suomen, Viron, Norjan, Tanskan, Englannin, Skotlannin, Bulgarian, Luxemburgin ja monen muun valtion vaakunassa. Myös monien aatelissukujen vaakunassa esiintyy leijona. Suomessa leijona on käytössä myös kenraalien arvomerkkinä.

  • Suomen vaakuna
  • Norjan vaakuna
  • Tanskan vaakuna
  • Viron vaakuna
  • Englannin vaakuna
  • Skotlannin vaakuna
  • Bulgarian vaakuna
  • Ruotsin vaakuna

Lähteet
  1. Pat Morris ja Amy-Jane Beer: Siilistä sarvikuonoon : maailman nisäkkäitä. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-19067-9.
  2. The Lion of Venice (Arkistoitu – Internet Archive) Navigasmus
  3. Dan. 6:1–28
  4. Nuoret suunnittelivat, leijonat toteuttivat[vanhentunut linkki] LC Pihtipudas Emmit (esimerkki leijona-sanan käytöstä)
  5. Matt Brennan: The Lion, the Witch and the Allegory: An Analysis of Selected Narnia Chronicles Into the Wardrobe — a C. S. Lewis web site
  6. Ihmemaa Oz (Arkistoitu – Internet Archive) Seinäjoen taitoluistelijat
  7. The National Emblem of India Holiday Spot
  8. Fabulous Creatures: The Lion Dog (Arkistoitu – Internet Archive) Museum of Japanese Art
  9. Kuin kamee - elokuva Unto Koistisesta[vanhentunut linkki] YLE elävä Arkisto
  10. Koistinen, Unto Valtion taidemuseo
  11. Naistaiteilijoiden nousu 1980-luvulla: Leena Luostarinen (Arkistoitu – Internet Archive) YLE Sininen laulu
  12. Niila Rautanen Safariaiheisia elokuviaSafari (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. The Lion King: The Seven Standards of Disney Artifice. Viitattu 29.9.2015.
  14. Melissa Snell: Origins and Early History of Heraldry About.com. Viitattu 25.11.2016.
  15. Klaus Ole Kristiansen: Heraldry in Denmark Heraldica.org. 23.6.2003. Viitattu 25.11.2016.
  16. Krautsuk, Satu: Äärioikeisto omi Suomen itsenäisyyden symbolit – yrittäjä harmissaan: "Minua syytetään natsipropagandasta" Yle Uutiset Kotimaa. 15.9.2016. Yleisradio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.