Leif Erikinpoika

Leif luultavasti syntyi Islannissa ja kasvoi Grönlannissa, minne hänen isänsä Erik karkotettiin rikostensa vuoksi.[1] Hänellä oli luultavasti kaksi veljeä, Thorvaldur ja Thorsteinn, sekä yksi sisar Freydís. Leif meni naimisiin Thórgunnan kanssa ja heillä oli yksi poika Thorkell Leifsson.

Grönlantilaisten saaga kertoo, että noin vuonna 1000 Leif Erikinpoika osti Amerikan rannikkoa pitkin aiemmin vahingossa purjehtineelta kauppiaalta Bjarni Herjólfssonilta laivan, aikeenaan tutkia Bjarnin näkemää maata. Leif pyysi isäänsä mukaan, mutta tämä ei halunnut enää lähteä merimatkalle; hän myös loukkaantui pudottuaan hevosen selästä ennen matkan alkua, mitä pidettiin huonona enteenä. Leif purjehti noin vuonna 1002–1003 länteen miehistönään 35 islantilaista. Ensiksi Leif saapui karuun maahan, jota hän kutsui nimellä Helluland (”laattakivimaa”), jonka on arveltu olevan nykyinen Baffininsaari. Maa ei kuitenkaan soveltunut asutettavaksi. Sen jälkeen hän jatkoi matkaa etelään ja saapui metsäiseen maahan, jolle hän antoi nimen Markland (”metsämaa”), ja jonka arvellaan olleen Labradorin niemimaa. Lopulta Leif nousi maihin Newfoundlandissa, mahdollisesti jopa etelämpänä. Siellä oli runsaasti lohia joessa ja ilmasto oli suotuisa. Leif miehistöineen rakensi maahan itselleen pitkät turveseinäiset talot, ja he asuivat siellä talven yli. Saagan mukaan yksi Leifin miehistä, Tyrkir, löysi viinirypäleitä, joiden mukaan Leif antoi maalle nimen Vinland. Kotimatkalle miehet lastasivat mukaansa puutavaraa ja köynnöksiä.[2]

Kaksi vuotta myöhemmin Leifin veli Thorvald kävi samoilla seuduilla, mutta kuoli intiaanien hyökkäyksessä. Myös Leifin sisarpuoli Freydis johti yhden retkikunnan Vinlandiin.[3]

Erik Punaisen saagan mukaan Leif Erikinpoika löysi Vinlandin palatessaan Norjasta Grönlantiin noin vuonna 1000, mutta ei jäänyt sinne asumaan. Nykyisin Grönlantilaisten saagaa pidetään luotettavampana näistä kahdesta.

Siitä, missä Leifin Vinland oli, ei ole yksimielisyyttä. Monet pitävät viikinkiasumusta L’Anse aux Meadowsissa Leifin siirtokuntana, mutta joidenkin mielestä paikan pitää olla etelämpänä, koska viinirypäleet eivät kasva Newfoundlandissa. Joidenkin mukaan tuon ajan lämmin ilmasto mahdollisti viinirypäleidenkin esiintymisen alueella. Viinirypäleiden on myös epäilty olleen joko törmäviiniköynnöksen rypäleitä tai mustikoita.[4]

• Royal Geographical Society: Suuret tutkimusmatkat, s. 36–39. Päätoimittaja David John, kirjoittaja Alasdair Macleod. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37674-4.