Lehtosinisiipi

Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) on ruskea sinisiipilaji. Se on melko yleinen, mutta esiintyy yksittäin ja viihtyy metsäkurjenpolven seuralaisena metsäniityillä. Se kuuluu samaan vaikeaan lajikompleksiin kuin punatäpläsinisiipi (Plebeius agestis), ja lajien erottaminen on huomattavan hankalaa. Suomessa samannäköinen laji on etenkin ruskosinisiipi (Plebeius eumedon).

Lehtosinisiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Plebeius
Laji: artaxerxes
Kaksiosainen nimi

Plebeius artaxerxes
(Fabricius, 1793)
Synonyymit
  • Aricia artaxerxes
Katso myös

  Lehtosinisiipi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Lehtosinisiiven molempien sukupuolten siivet ovat yläpuolelta tummanruskeat, ja siiven ulkoreunassa on vaihtelevasti erottuva rivi oranssinpunaisia reunatäpliä, jotka ovat koiraalla etusiivessä himmeät. Siipien alapinnat ovat harmaat, ja niiden poikki kulkee rivi pieniä mustia, valkoreunaisia täpliä, takasiivessä kahdessa rivissä. Suuret oranssit reunustäplät ovat hyvin selkeitä sekä etu- että takasiivissä, ja takasiivessä niiden muodostaman kaaren sisäpuolella on siiven keskelle suuntautunut valkoinen kiilatäplä. Siipiväli 26–31 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

Levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan, Koreaan ja Sahalinille.[3] Lounais-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa esiintyy ulkonäöltään hieman poikkeava alalaji P. a. montensis.[2] Suomessa levinneisyys yltää Ahvenanmaalta ja etelärannikolta Lappiin ja jopa Käsivarren Lapin kärkiosaan saakka, mutta Pohjois-Lapista havainnot ovat yksittäisiä. Perhoset lentävät yhtenä hyvin pitkällä aikavälillä lentonsa aloittavana sukupolvena kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle.[5][6][3]

Elinympäristö ja elintavat

Lehtosinisiiven elinympäristöjä ovat valoisat lehtometsät sekä kuivat kedot ja aurinkoiset tunturinrinteet. Se suosii etenkin kalkkipitoista maaperää. Perhoset ovat hyvin paikkauskollisia ja käyvät kukilla.[3][6]

Naaras munii munat yksitellen kukannuppuihin, ja ne kuoriutuvat noin viikon kuluttua. Toukka syö kolmesta viiteen viikkoa ja vetäytyy sitten talvilevolle, joka tapahtuu aina kolmannessa toukkavaiheessa. Keväällä toukka syö vielä noin kuuden viikon ajan ennen koteloitumistaan silkkirihmalla kiinnitettyyn koteloon lehden alapinnalle lähelle maanpintaa. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa.[3]

Ravintokasvi

Pohjoismaissa toukan ravintokasveja ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ja muut kurjenpolvet (Geranium). Etelämpänä pääravintokasvi on kultapäivännouto (Helianthemum nummularium) ja Ruotsissa myös öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum).[2][3]

Lähteet
  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Lehtosinisiipi – Aricia artaxerxes Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 287–290
  3. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7. (ruotsiksi) s. 214–215
  4. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. Perhoswiki
  6. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 141

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.